Kotimaa http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Sun, 21 Jan 2018 10:00:00 +0200 fi Presidenttiehdokkaiden jakolinjat http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249468-presidenttiehdokkaiden-jakolinjat <p>Yrittäessäni katsoa presidenttiehdokkaita vähän eri kanteilta, ryhdyin tenttejä kuunnellessa pohtimaan heidän maailmankuvaansa. Tarkemmin ottaen pohdin, missä ehdokkailla kulkee maailmankuvansa jakolinja, eli ketkä ovat heille &quot;me&quot; ja &quot;ne&quot;. Katsotaanko saanko tällä helpotettua ehdokkaan etsintää edes itselleni.</p><p><strong>Tuula Haatainen: sukupuolet.</strong><br />Vaikkakin Haataisen feministisessä politiikassa on monta raudanlujaa faktaa mihin nojata, pidemmälle vietynä se on ihmisten joko suosimista tai sorsimista synnynnäisen ominaisuuden perusteella. Hänelle sukupuoli on jokaisen valinnan ykköskriteeri.</p><p><strong>Sauli Niinistö: järjestelmän sisällä vai ulkona?</strong><br />Presidenttimme jakolinja ei ole jyrkkä vastakkainasettelu, vaan enemmänkin kyse on näkökentän kaventamisesta. Hän ei näe ihmisiä, organisaatioita tai mietteitä jotka eivät mahdu puoluejärjestelmän sisään.</p><p><strong>Laura Huhtasaari: liberaali vai konservatiivi?</strong><br />Vaikkakaan Laurasta ei jää änkyräkonservatiivin kuvaa, on jakolinja helppo nähdä eikä hän sitä koitakaan peitellä: perinteiset konservatiiviset arvot vastaan modernit liberaalit arvot.</p><p><strong>Pekka Haavisto: rauha vai sota?</strong><br />Minun oli vaikea löytää Haaviston maailmankuvasta selkeää jakolinjaa, sen verran sovinnollista diplomatiaa hän harjoittaa. Lopulta arvelen että hän on se viimeinen henkilö maailmassa joka painaisi punaista nappia. Hän sovittelee vielä pitkään sen jälkeen kun muut ovat jo tarttuneet aseisiin. Kaunis ideaali, vaan minkälaiset riskit?</p><p><strong>Merja Kyllönen: me vastaan kaikki muut</strong><br />Perinteinen äärivasemmiston maailmankuva kuuluu Kyllösen puheista. On pieni ryhmä oikeudenmukaisuuden taistelijoita jotka kantavat maailman sydäntä, vastassaan loppumaton armeija pahuutta joka vaanii jokaisen nurkan ja kiven takana.</p><p><strong>Paavo Väyrynen: kehitys vai jarrutus?</strong><br />Paavo Väyrysen ympärillä maailma kulkee liian nopeasti ja hän haluaisi maailman etenevän hitaammin, tietyissä poliittissa linjanvedoissa jopa taaksepäin. Hänen ideaalinsa eivät ole vailla todistepohjaa, vaan kuuluvatko ne enää tähän päivään?</p><p><strong>Matti Vanhanen: maaseutu vai maailma?</strong><br />Kesti ehdokkaista selvästi pisimmän aikaa löytää punaista lankaa miehen puheista. Arvelen että Vanhanen on yrittänyt tuoda presidentinvaaleihin keittiön kautta perinteistä kepulaisuutta. Siinä kukin pieni kyläyhteisö huolehtii asioista ja ihmisistä, eikä tuhatta ihmistä isompia kuntia ole olemassakaan.</p><p><strong>Nils Torvalds: kabinetti vai kansankokous?</strong><br />Torvaldsille hyvä maailma on se jossa etablisoitunut eliitti sopii asioista kabinetissa ja massat luottavat heihin. Hän ei pidä avoimuudesta tai keskustelusta &quot;tyhmien&quot; kanssa. Onko hän tarpeeksi viisas päättämään muiden puolesta?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yrittäessäni katsoa presidenttiehdokkaita vähän eri kanteilta, ryhdyin tenttejä kuunnellessa pohtimaan heidän maailmankuvaansa. Tarkemmin ottaen pohdin, missä ehdokkailla kulkee maailmankuvansa jakolinja, eli ketkä ovat heille "me" ja "ne". Katsotaanko saanko tällä helpotettua ehdokkaan etsintää edes itselleni.

Tuula Haatainen: sukupuolet.
Vaikkakin Haataisen feministisessä politiikassa on monta raudanlujaa faktaa mihin nojata, pidemmälle vietynä se on ihmisten joko suosimista tai sorsimista synnynnäisen ominaisuuden perusteella. Hänelle sukupuoli on jokaisen valinnan ykköskriteeri.

Sauli Niinistö: järjestelmän sisällä vai ulkona?
Presidenttimme jakolinja ei ole jyrkkä vastakkainasettelu, vaan enemmänkin kyse on näkökentän kaventamisesta. Hän ei näe ihmisiä, organisaatioita tai mietteitä jotka eivät mahdu puoluejärjestelmän sisään.

Laura Huhtasaari: liberaali vai konservatiivi?
Vaikkakaan Laurasta ei jää änkyräkonservatiivin kuvaa, on jakolinja helppo nähdä eikä hän sitä koitakaan peitellä: perinteiset konservatiiviset arvot vastaan modernit liberaalit arvot.

Pekka Haavisto: rauha vai sota?
Minun oli vaikea löytää Haaviston maailmankuvasta selkeää jakolinjaa, sen verran sovinnollista diplomatiaa hän harjoittaa. Lopulta arvelen että hän on se viimeinen henkilö maailmassa joka painaisi punaista nappia. Hän sovittelee vielä pitkään sen jälkeen kun muut ovat jo tarttuneet aseisiin. Kaunis ideaali, vaan minkälaiset riskit?

Merja Kyllönen: me vastaan kaikki muut
Perinteinen äärivasemmiston maailmankuva kuuluu Kyllösen puheista. On pieni ryhmä oikeudenmukaisuuden taistelijoita jotka kantavat maailman sydäntä, vastassaan loppumaton armeija pahuutta joka vaanii jokaisen nurkan ja kiven takana.

Paavo Väyrynen: kehitys vai jarrutus?
Paavo Väyrysen ympärillä maailma kulkee liian nopeasti ja hän haluaisi maailman etenevän hitaammin, tietyissä poliittissa linjanvedoissa jopa taaksepäin. Hänen ideaalinsa eivät ole vailla todistepohjaa, vaan kuuluvatko ne enää tähän päivään?

Matti Vanhanen: maaseutu vai maailma?
Kesti ehdokkaista selvästi pisimmän aikaa löytää punaista lankaa miehen puheista. Arvelen että Vanhanen on yrittänyt tuoda presidentinvaaleihin keittiön kautta perinteistä kepulaisuutta. Siinä kukin pieni kyläyhteisö huolehtii asioista ja ihmisistä, eikä tuhatta ihmistä isompia kuntia ole olemassakaan.

Nils Torvalds: kabinetti vai kansankokous?
Torvaldsille hyvä maailma on se jossa etablisoitunut eliitti sopii asioista kabinetissa ja massat luottavat heihin. Hän ei pidä avoimuudesta tai keskustelusta "tyhmien" kanssa. Onko hän tarpeeksi viisas päättämään muiden puolesta?

]]>
9 http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249468-presidenttiehdokkaiden-jakolinjat#comments Kotimaa Presidentinvaali 2018 Sun, 21 Jan 2018 08:00:00 +0000 Kyuu Eturautti http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249468-presidenttiehdokkaiden-jakolinjat
Meillä on enemmän kuin yksi ääni http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249480-meilla-on-enemman-kuin-yksi-aani <p>Enemmän kuin yksi ääntä</p><p>Meillä on enemmän kuin yksi ääni. Monesti tähdennetään, että meillä kaikilla on vain yksi ääni. Mutta eihän se pidä paikkaansa, minulla on yksi ääni, mutta meillä on yli neljä miljoonaa ääntä.</p><p>Mehän olemme me, ja minä olen minä minä ja sinä yhdessä olemme me. Koska olemme yhtä on meillä useampi ääni käytössämme. Jo yksin minä voin helposti käyttää useampaa ääntä, jos pelaan korttini oikein. Omalla käytökselläni voin tietysti menettää enemmän kuin yhden äänen, joten teoillamme on merkitystä.</p><p>Jos kaikki yli neljä miljoonaa äänestäjää käyttävät ääntään näissä vaaleissa se olisi ihme. Meillä jotka käytämme on jo siitäkin syystä enemmän kuin yksi ääni jokaisella, koska järjestelmä laskee nukkuvien äänet äänestäneiden jaon mukaisesti.</p><p>Nukkuvien äänillä jos ne olisivat yhdelle ehdokkaalle pääsisi takuuvarmasti toiselle kierrokselle. Mitä useamman nukkuvan saat puolellesi sitä useampaa ääntä edustat. Jos saat puhuttua Niinistöltä tai keltähyvänsä ehdokkaalta yhden äänestäjän puolellesi sinulla on taas enemmän vaikutusvaltaa kuin yksi ääni.</p><p>Arvataanpa mikä on nyt tilanne eri ehdokkaiden kesken. Tämä on yhden miehen otos, miehen jolla on se yksi ääni ja hiukan enemmän.</p><p>Paavo Väyrynen ensin. Paavo on neljättä kertaa mukana ja yrittää vimmatusti toiselle kierrokselle. Hän jopa puhuu sen olevan ratkaiseva toinen kierros. Mitä se Paavo ratkaisee? Se ensimmäinen kierros ratkaisee että Paavo saa huimat 346 774 ääntä. Se on iso kasa ääniä se ja se voi olla tarvittava kakkospaikan äänimäärä.</p><p>Matti Vanhanen häviää Suomen Keskustan kunniapuheenjohtajalle selvästi ja Matti saa kuitenkin kokoon kunnioitettavan määrän ääniä, eli 143 990 ääntä. Onnittelut Matti Vanhaselle, vaikka ei tämä riitä siihen mitä Juha Sipilä on Timo Laatikaisen kanssa laskeskellut.</p><p>Nils Torvalds saa enemmän kuin pelkät RKP:n äänet olisivat, mutta RKP:n varjo ei Helsingissä peitä kovin paljoa ja idempänä ei sitäkään. Nils saa kuitenkin enemmän kuin yhden äänen, eli noin 90 000 ääntä.</p><p>Merja Kyllönen Kainuun sanavalmis nainen saa kokonaiset 100 000 ääntä. Kiva äänipotti tämäkin.</p><p>Laura Huhtasaari yltää varmasti omaan ennätykseensä, sillä hän saa ääniä Arin laskuopin mukaisesti noin 180 000 ääntä. Laura voi olla varsin tyytyväinen suoritukseensa, mutta tuskin kukaan häntä kylliksikiittelee, kun palkintosija vaihtuu neljänteen sijaan.</p><p>Pekka Haaviston ennätys viime kerrasta jää haaveeksi Pekka on vaarassa hävitä jopa paikkansa kakkosena, mitä pidänkin hyvin todennäköisenä. Ero Väyrysen ja Haaviston välillä jää kylläkin hyvin pieneksi, eikä varmuudella voi sanoa kumpi on kakkonen. Ennustan Pekalle kakkossijaa noin 350 000 äänen voimalla. Eroa Väyryseen vajaat kuusituhatta ääntä.</p><p>Tuula Haatainen ei yllä edes Paavo Lipposen prosenteille, mutta kokoaa aivan mainion äänipotin lähes satatuhatta ääntä ja ne riittävät paikkaan kisassa viimeistä edellinen tai viimeinen hyvin pienellä äänierolla Nilsin kanssa.</p><p>Sauli Niinistölle riittää ratkaisevaan voittoon 1 555 083 ääntä, se on vähemmän kuin mitä hän sai edellisen vaalin toisella kieroksella ääniä.</p><p>Jo ensimmäisen kierroksen äänet siis riittävät ratkaisuun, kun se toinen puolisko taistelee samoista äänistä keskenään, en usko yhdenkään ehdokkaan pystyvän kaappaamaan Niinistön äänestäjiä omaan keskinäiseen leikkiinsä. Niinistön kannatus putoaa vilä viimeisestä gallupista muutaman prosenttiyksikön, mutta säilyy noin 54 prosentissa.</p><p>Loppu 46 prosenttiyksikköä kisataan seitsemän eri ehdokkaan kanssa. Jos yksi nousee se vie jonkun prosenttia alemmaksi. Tasaisen taulukon mukaan se tietää jokaiselle noin 6,5 prosentin kannatusta. Väyrysen vauhti riittää johonkin 12 prosenttiin ja se tietää Haaviston putoamista ainakin pari piirua alaspäin. Laura Huhtasaaren noin 6 % on siis tämän jakojäännöksen keskiarvon alle puoli yksikköä, joten ei kovin voittoisat vaalit kuitenkaan.</p><p>Tämä on siis vain yhden miehen ennustus ja en syö hatullista mämmiä, vaikka joku luku heittääkin muutamia satoja puoleen taikka toiseen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Enemmän kuin yksi ääntä

Meillä on enemmän kuin yksi ääni. Monesti tähdennetään, että meillä kaikilla on vain yksi ääni. Mutta eihän se pidä paikkaansa, minulla on yksi ääni, mutta meillä on yli neljä miljoonaa ääntä.

Mehän olemme me, ja minä olen minä minä ja sinä yhdessä olemme me. Koska olemme yhtä on meillä useampi ääni käytössämme. Jo yksin minä voin helposti käyttää useampaa ääntä, jos pelaan korttini oikein. Omalla käytökselläni voin tietysti menettää enemmän kuin yhden äänen, joten teoillamme on merkitystä.

Jos kaikki yli neljä miljoonaa äänestäjää käyttävät ääntään näissä vaaleissa se olisi ihme. Meillä jotka käytämme on jo siitäkin syystä enemmän kuin yksi ääni jokaisella, koska järjestelmä laskee nukkuvien äänet äänestäneiden jaon mukaisesti.

Nukkuvien äänillä jos ne olisivat yhdelle ehdokkaalle pääsisi takuuvarmasti toiselle kierrokselle. Mitä useamman nukkuvan saat puolellesi sitä useampaa ääntä edustat. Jos saat puhuttua Niinistöltä tai keltähyvänsä ehdokkaalta yhden äänestäjän puolellesi sinulla on taas enemmän vaikutusvaltaa kuin yksi ääni.

Arvataanpa mikä on nyt tilanne eri ehdokkaiden kesken. Tämä on yhden miehen otos, miehen jolla on se yksi ääni ja hiukan enemmän.

Paavo Väyrynen ensin. Paavo on neljättä kertaa mukana ja yrittää vimmatusti toiselle kierrokselle. Hän jopa puhuu sen olevan ratkaiseva toinen kierros. Mitä se Paavo ratkaisee? Se ensimmäinen kierros ratkaisee että Paavo saa huimat 346 774 ääntä. Se on iso kasa ääniä se ja se voi olla tarvittava kakkospaikan äänimäärä.

Matti Vanhanen häviää Suomen Keskustan kunniapuheenjohtajalle selvästi ja Matti saa kuitenkin kokoon kunnioitettavan määrän ääniä, eli 143 990 ääntä. Onnittelut Matti Vanhaselle, vaikka ei tämä riitä siihen mitä Juha Sipilä on Timo Laatikaisen kanssa laskeskellut.

Nils Torvalds saa enemmän kuin pelkät RKP:n äänet olisivat, mutta RKP:n varjo ei Helsingissä peitä kovin paljoa ja idempänä ei sitäkään. Nils saa kuitenkin enemmän kuin yhden äänen, eli noin 90 000 ääntä.

Merja Kyllönen Kainuun sanavalmis nainen saa kokonaiset 100 000 ääntä. Kiva äänipotti tämäkin.

Laura Huhtasaari yltää varmasti omaan ennätykseensä, sillä hän saa ääniä Arin laskuopin mukaisesti noin 180 000 ääntä. Laura voi olla varsin tyytyväinen suoritukseensa, mutta tuskin kukaan häntä kylliksikiittelee, kun palkintosija vaihtuu neljänteen sijaan.

Pekka Haaviston ennätys viime kerrasta jää haaveeksi Pekka on vaarassa hävitä jopa paikkansa kakkosena, mitä pidänkin hyvin todennäköisenä. Ero Väyrysen ja Haaviston välillä jää kylläkin hyvin pieneksi, eikä varmuudella voi sanoa kumpi on kakkonen. Ennustan Pekalle kakkossijaa noin 350 000 äänen voimalla. Eroa Väyryseen vajaat kuusituhatta ääntä.

Tuula Haatainen ei yllä edes Paavo Lipposen prosenteille, mutta kokoaa aivan mainion äänipotin lähes satatuhatta ääntä ja ne riittävät paikkaan kisassa viimeistä edellinen tai viimeinen hyvin pienellä äänierolla Nilsin kanssa.

Sauli Niinistölle riittää ratkaisevaan voittoon 1 555 083 ääntä, se on vähemmän kuin mitä hän sai edellisen vaalin toisella kieroksella ääniä.

Jo ensimmäisen kierroksen äänet siis riittävät ratkaisuun, kun se toinen puolisko taistelee samoista äänistä keskenään, en usko yhdenkään ehdokkaan pystyvän kaappaamaan Niinistön äänestäjiä omaan keskinäiseen leikkiinsä. Niinistön kannatus putoaa vilä viimeisestä gallupista muutaman prosenttiyksikön, mutta säilyy noin 54 prosentissa.

Loppu 46 prosenttiyksikköä kisataan seitsemän eri ehdokkaan kanssa. Jos yksi nousee se vie jonkun prosenttia alemmaksi. Tasaisen taulukon mukaan se tietää jokaiselle noin 6,5 prosentin kannatusta. Väyrysen vauhti riittää johonkin 12 prosenttiin ja se tietää Haaviston putoamista ainakin pari piirua alaspäin. Laura Huhtasaaren noin 6 % on siis tämän jakojäännöksen keskiarvon alle puoli yksikköä, joten ei kovin voittoisat vaalit kuitenkaan.

Tämä on siis vain yhden miehen ennustus ja en syö hatullista mämmiä, vaikka joku luku heittääkin muutamia satoja puoleen taikka toiseen.

]]>
20 http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249480-meilla-on-enemman-kuin-yksi-aani#comments Kotimaa Presidentinvaali 2018 Sat, 20 Jan 2018 21:28:59 +0000 Ari Alsio http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249480-meilla-on-enemman-kuin-yksi-aani
Henkilöstöpalvelujen arvo asiakkaalle http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249470-henkilostopalvelujen-arvo-asiakkaalle <p><strong><em>Mielikuvat, painopisteet ja tavoitteet ohjaavat työvoiman saatavuutta, liikkuvuutta ja kohtaamisia. Poliittinen ilmapiiri voi innostaa työmarkkinoita tai jopa pysäyttää orastavaa talouskehitystä. </em></strong></p><p>Työvoimapalvelut jakautuvat niin yksityisiin kuin julkisiin palveluntuottajiin. Molemmille on muodostunut oma rooli ja paikka toimialalla. Markkinaperusteiset henkilöstöpalvelut ovat tuloshakuisia, koska toimintaa ohjaavat taloudelliset mittarit, asiakaspalaute ja jatkuvuus. Yrityksiä sitovat arvolupaukset eli mielikuvat, joita ne antavat asiakkeilleen kyvystään ratkaista asiakkaan ongelmia.<br /><br />Vastaavasti yhteiskunnan lakisääteisen työvoimahallinnon tehtävänä on huolehtivat tasapuolisuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja yhteiskunnallisesta toimeliaisuudesta, jolla yhteiskunta tukee työmarkkinoiden toimintaa ja dynamiikkaa.<br /><br />Kuka vastaa palveluiden käyttäjien saamasta arvosta ja kenelle toimiala tuottaa arvoa?<br /><br />Työnhakijoilla on omat tarpeet ja vaatimukset työn sekä toimeentulon osalta. Ne muodostuvat niin yhteiskunnan yksilölle ja perheille asettamista vaatimuksista, näkemyksistä ja vaikuttimista, mutta myös yksilöllisistä tarpeista ilmaista itseään ja tyydyttää tarpeitaan.<br /><br />Yritykset tarvitsevat osaajia tavoitteiden toteuttamiseen niin määräaikaisesti kuin pitkäjänteisesti aina markkinatilanteiden mukaan. Työnantajille henkilöstöpalvelut parantavat osaamisen löytymistä, luokittelua, säästävät aikaa ja vähentävät virherekrytointeja. Syntyy yksilöllisempiä ja tarpeiden mukaisia kohtaamisia työnantajien ja työntekijöiden välillä.<br /><br />Työmarkkinat eivät toimi tehokkaasti, mikäli osaaminen ei kohtaa tarpeita ja vaatimuksia. Oman ongelman aiheuttaa myös se, että vaatimusten ohella pitää tunnistaa palkansaajastatuksen ja yrittäjyyden ristiriidat. Yrittäjästatus voi aiheuttaa palkansaajalle menetyksiä sosiaalitukien saamisessa, joten riskin olemassaolo lisää työmarkkinoiden jäykyyttä ja tyhjäkäyntiä. Työmarkkinoille tarvitaan uusia avauksia, jotta osapuolten yhteiset toimintaedellytykset ja oikeusturva voidaan päivittää ajan tasalle. Työvoima pitää saada nopeammin työstä toiseen, tiedonsiirrosta poistettua viiveet sekä ristiriitaisuudet palkansaaja- ja yrittäjästatusten väliltä. &nbsp;&nbsp;<br /><br />Työtehtävien, -tilaisuuksien ja niiden erilaisten kehityskaarien johdosta työmarkkinat muuttuvat koko ajan niin rakenteellisesti kuin toiminnallisesti.</p><p><br />Työ ja osaajat kohtaavat tuloksellisesti, kun erilaiset asiakastarpeet ryhmitellään, kohdistetaan vaikuttavuus tarpeisiin, mahdollistetaan asiakkaan omatoimiset palvelut sekä annetaan perus-, lisä- ja kohdennettujen palveluiden täydentää toisiaan.<br /><br />Yhteiskunnan, työnantajien ja yksilöiden välillä olevia järjestelmästä aiheutuvia jännitteitä pitää poistaa, koska ne vähentävät työmarkkinoiden toimivuutta ja dynamiikkaa. Tarpeettomia jännitteitä voi aiheutua tehottomasta tiedon siirrosta, yksilöön kohdistuvista rahallisista paineista, kannusteiden puuttumisesta, asiakasarvon vähäisestä huomioimisesta tai toimijoiden välisistä epätäsmällisistä rooleista.<br /><br />Työmarkkinoita tai toimialakohtaista dynamiikkaa ei voi kehittää vain rahalla, vaan mukaan on saatava kaikki kokonaisuuteen liittyvät tekijät kuten toimijat, järjestelmät ja kannusteet. Tilanteen helppo ratkaisu ei siis ole se, että työmarkkinoiden pelisääntöjä liberalisoidaan hallitsemattomasti tai heikennetään yksipuolisesti palkansaajien asemaa.<br /><br />Työvoimapalvelun arvo syntyy kohtaamisista, järjestelmien kokonaisvaltaisesta toimivuudesta, mutta myös luovuudesta, kokemuksellisesta luottamuksesta, intuitiivisestä tilanneherkkyydestä ja inhimillisyydestä. Sitran tutkimuksen mukaan nykyisiin töihinsä on päätynyt alle neljännes avoimen haun kautta ja nyt myös sosiaalisen median rooli ja merkitys on korostunut.<br /><br />Henkilöstö- ja työvoimapalveluja tuottavien toimijoiden yhteistyötä tarvitaan nopeatempoiseen, muuttuvaan ja asiakasarvoa tuottavaan toimintaan. Kyseessä on ihmisten maailma, jossa tunteet, tuntemukset ja inhimilliset tekijät pitää huomioida. Käskyt, kiellot tai talouspakotteet eivät rakenna dynaamisia, luottamuksellisia ja kokonaisvaltaisia työmarkkinoita.<br /><br />Asiakasarvon muodostaminen on yksityisten toimijoiden elinehto, sillä asiakasarvon määrittelee asiakas mielikuvien avulla.<br /><br />Kysyin henkilöstöpalveluyrityksiltä alan tilannekuvasta, arvonmuodostuksesta ja toiminnallisuudesta, jolla asiakasarvoa tuotetaan kilpailukyvyn saamiseksi. Henkilöstöpalveluyritysten painopistealueita ovat muun muassa alle 25-vuotiaat työuran alussa olevat aikuiset tai usein työstä toiseen siirtyvät, joiden tarpeisiin voi sisältyä myös osaamisen täydentämistä ja joustavien työtehtävien etsintä.&nbsp;<br /><br />Pitää onnistua siinä, että<br /><br />- &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; oikea tekijä löydetään nopeasti oikeaan paikkaan<br />-&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; piilotyöpaikat tulevat näkyviin ja ne saadaan täytettyä osaajilla<br />-&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; työnhakijan omat tarpeet huomioidaan yksilöllisemmin<br /><br />Työ- ja elinkeinoministeriön laskelman mukaan työllistymisen nopeutuminen yhdellä päivällä poistaisi kuluja 26 miljoonalla eurolla ja kasvattaisi tuottavuutta 50 miljoonalla eurolla. Digisaatio pitää vain saada tehokkaaseen ja laajaan hyötykäyttöön, niin prosessihävikki vähenee. Työstä toiseen siirtymisen nopeutuminen maksaisi itse itsensä esimerkiksi tiedonsiirtojärjestelmien kehittämisen kautta. Tarvitaan siis yhdessä tekemistä, että työnantajien ja työnhakijoiden tarpeet tulevat kattavasti huomioitua. Nousevista trendeistä vastuullisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat edellytyksiä, kun ongelmia ratkaistaan, rakennetaan vaikuttavuutta sekä asiakkaille arvoa ja merkitystä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mielikuvat, painopisteet ja tavoitteet ohjaavat työvoiman saatavuutta, liikkuvuutta ja kohtaamisia. Poliittinen ilmapiiri voi innostaa työmarkkinoita tai jopa pysäyttää orastavaa talouskehitystä.

Työvoimapalvelut jakautuvat niin yksityisiin kuin julkisiin palveluntuottajiin. Molemmille on muodostunut oma rooli ja paikka toimialalla. Markkinaperusteiset henkilöstöpalvelut ovat tuloshakuisia, koska toimintaa ohjaavat taloudelliset mittarit, asiakaspalaute ja jatkuvuus. Yrityksiä sitovat arvolupaukset eli mielikuvat, joita ne antavat asiakkeilleen kyvystään ratkaista asiakkaan ongelmia.

Vastaavasti yhteiskunnan lakisääteisen työvoimahallinnon tehtävänä on huolehtivat tasapuolisuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja yhteiskunnallisesta toimeliaisuudesta, jolla yhteiskunta tukee työmarkkinoiden toimintaa ja dynamiikkaa.

Kuka vastaa palveluiden käyttäjien saamasta arvosta ja kenelle toimiala tuottaa arvoa?

Työnhakijoilla on omat tarpeet ja vaatimukset työn sekä toimeentulon osalta. Ne muodostuvat niin yhteiskunnan yksilölle ja perheille asettamista vaatimuksista, näkemyksistä ja vaikuttimista, mutta myös yksilöllisistä tarpeista ilmaista itseään ja tyydyttää tarpeitaan.

Yritykset tarvitsevat osaajia tavoitteiden toteuttamiseen niin määräaikaisesti kuin pitkäjänteisesti aina markkinatilanteiden mukaan. Työnantajille henkilöstöpalvelut parantavat osaamisen löytymistä, luokittelua, säästävät aikaa ja vähentävät virherekrytointeja. Syntyy yksilöllisempiä ja tarpeiden mukaisia kohtaamisia työnantajien ja työntekijöiden välillä.

Työmarkkinat eivät toimi tehokkaasti, mikäli osaaminen ei kohtaa tarpeita ja vaatimuksia. Oman ongelman aiheuttaa myös se, että vaatimusten ohella pitää tunnistaa palkansaajastatuksen ja yrittäjyyden ristiriidat. Yrittäjästatus voi aiheuttaa palkansaajalle menetyksiä sosiaalitukien saamisessa, joten riskin olemassaolo lisää työmarkkinoiden jäykyyttä ja tyhjäkäyntiä. Työmarkkinoille tarvitaan uusia avauksia, jotta osapuolten yhteiset toimintaedellytykset ja oikeusturva voidaan päivittää ajan tasalle. Työvoima pitää saada nopeammin työstä toiseen, tiedonsiirrosta poistettua viiveet sekä ristiriitaisuudet palkansaaja- ja yrittäjästatusten väliltä.   

Työtehtävien, -tilaisuuksien ja niiden erilaisten kehityskaarien johdosta työmarkkinat muuttuvat koko ajan niin rakenteellisesti kuin toiminnallisesti.


Työ ja osaajat kohtaavat tuloksellisesti, kun erilaiset asiakastarpeet ryhmitellään, kohdistetaan vaikuttavuus tarpeisiin, mahdollistetaan asiakkaan omatoimiset palvelut sekä annetaan perus-, lisä- ja kohdennettujen palveluiden täydentää toisiaan.

Yhteiskunnan, työnantajien ja yksilöiden välillä olevia järjestelmästä aiheutuvia jännitteitä pitää poistaa, koska ne vähentävät työmarkkinoiden toimivuutta ja dynamiikkaa. Tarpeettomia jännitteitä voi aiheutua tehottomasta tiedon siirrosta, yksilöön kohdistuvista rahallisista paineista, kannusteiden puuttumisesta, asiakasarvon vähäisestä huomioimisesta tai toimijoiden välisistä epätäsmällisistä rooleista.

Työmarkkinoita tai toimialakohtaista dynamiikkaa ei voi kehittää vain rahalla, vaan mukaan on saatava kaikki kokonaisuuteen liittyvät tekijät kuten toimijat, järjestelmät ja kannusteet. Tilanteen helppo ratkaisu ei siis ole se, että työmarkkinoiden pelisääntöjä liberalisoidaan hallitsemattomasti tai heikennetään yksipuolisesti palkansaajien asemaa.

Työvoimapalvelun arvo syntyy kohtaamisista, järjestelmien kokonaisvaltaisesta toimivuudesta, mutta myös luovuudesta, kokemuksellisesta luottamuksesta, intuitiivisestä tilanneherkkyydestä ja inhimillisyydestä. Sitran tutkimuksen mukaan nykyisiin töihinsä on päätynyt alle neljännes avoimen haun kautta ja nyt myös sosiaalisen median rooli ja merkitys on korostunut.

Henkilöstö- ja työvoimapalveluja tuottavien toimijoiden yhteistyötä tarvitaan nopeatempoiseen, muuttuvaan ja asiakasarvoa tuottavaan toimintaan. Kyseessä on ihmisten maailma, jossa tunteet, tuntemukset ja inhimilliset tekijät pitää huomioida. Käskyt, kiellot tai talouspakotteet eivät rakenna dynaamisia, luottamuksellisia ja kokonaisvaltaisia työmarkkinoita.

Asiakasarvon muodostaminen on yksityisten toimijoiden elinehto, sillä asiakasarvon määrittelee asiakas mielikuvien avulla.

Kysyin henkilöstöpalveluyrityksiltä alan tilannekuvasta, arvonmuodostuksesta ja toiminnallisuudesta, jolla asiakasarvoa tuotetaan kilpailukyvyn saamiseksi. Henkilöstöpalveluyritysten painopistealueita ovat muun muassa alle 25-vuotiaat työuran alussa olevat aikuiset tai usein työstä toiseen siirtyvät, joiden tarpeisiin voi sisältyä myös osaamisen täydentämistä ja joustavien työtehtävien etsintä. 

Pitää onnistua siinä, että

-      oikea tekijä löydetään nopeasti oikeaan paikkaan
-      piilotyöpaikat tulevat näkyviin ja ne saadaan täytettyä osaajilla
-      työnhakijan omat tarpeet huomioidaan yksilöllisemmin

Työ- ja elinkeinoministeriön laskelman mukaan työllistymisen nopeutuminen yhdellä päivällä poistaisi kuluja 26 miljoonalla eurolla ja kasvattaisi tuottavuutta 50 miljoonalla eurolla. Digisaatio pitää vain saada tehokkaaseen ja laajaan hyötykäyttöön, niin prosessihävikki vähenee. Työstä toiseen siirtymisen nopeutuminen maksaisi itse itsensä esimerkiksi tiedonsiirtojärjestelmien kehittämisen kautta. Tarvitaan siis yhdessä tekemistä, että työnantajien ja työnhakijoiden tarpeet tulevat kattavasti huomioitua. Nousevista trendeistä vastuullisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat edellytyksiä, kun ongelmia ratkaistaan, rakennetaan vaikuttavuutta sekä asiakkaille arvoa ja merkitystä.

 

]]>
0 http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249470-henkilostopalvelujen-arvo-asiakkaalle#comments Kotimaa Työelämä Työnantaja Työnhakija Yhteiskunta Sat, 20 Jan 2018 15:45:52 +0000 Keijo Houhala http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249470-henkilostopalvelujen-arvo-asiakkaalle
Miksi politiikan tekemisen on muututtava http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249443-miksi-politiikan-tekemisen-on-muututtava <p><em>Ihmisillä on politiikasta usein kielteinen mielikuva, joka saa heidät tuntemaan koko politiikan itselleen vieraaksi, vaikka siinä päätetään juuri heidän asioistaan ja rahoistaan. Miksi tuo kielteinen mielikuva sitten on niin vaikea muuttaa? Koska se on monelta osin oikea. Julkaisen tammikuun aikana 4-osaisen blogisarjan siitä, mikä politiikassa on vialla ja miten sen tulisi muuttua.</em></p><p>Olen ollut politiikassa ammatikseni mukana seitsemän vuotta. Voinee sanoa, että hallituspuolueen puheenjohtajana ja hallituksen johtokolmikkoon kuuluvana ministerinä olen nyt Suomen politiikan sisimmässä sisäpiirissä. Näiden seitsemän vuoden aikana olen oppinut paljon siitä, mikä järjestelmässämme on vialla.</p><p>Suomen politiikassa voit luottaa vain yhteen asiaan: et voi luottaa mihinkään.</p><p>Ensinnäkään mikään sovittu ei pidä, ellet kellon ympäri valvo, että niin tapahtuu. Asioista kyllä neuvotellaan ja kompromisseja tehdään, mutta kaikkea toisten puolueiden eri ohjelmiin saamia päätöksiä viivytetään, vesitetään ja perutaan, ellet joka hetki seuraa ja uhkavaatimuksin ryyditettynä edellytä sovitun toteuttamista.</p><p>Jokainen sovittu asia on vain avaus uudelle neuvottelukierrokselle, jonka aikana tinkiminen taas jatkuu. Näin ollen poliitikkojen ja puolueiden energiasta valtava osa kuluu toisten kyttäämiseen ja jo sovituistakin asioista uudelleen riitelemiseen. Siis myös yhteistyökumppaneiden kanssa, ei ainoastaan vastustajien.</p><p>Toisekseen mikään ei pysy luottamuksellisena. Politiikan maailmassa on työrauhan turvaamiseksi kyllä muodollinen yhteisymmärrys siitä, että keskeneräisistä asioista ei puhuta lehdistölle. No, omalla nimellä näin ei yleensä toimitakaan. Sen sijaan asioita vuodetaan medioille nimettömänä, aina kun siitä vain voidaan saada jonkinlaista puoluepoliittista hyötyä.</p><p>Tällä tavoin voidaan esimerkiksi levittää väärää tai puutteellista tietoa, jolla saadaan kansalaiset huolestumaan ja nousemaan jotain sellaista vastaan, joka ei istu omaan puolueohjelmaan. Kuitenkin vielä yleisemmin asioita vuodetaan etukäteen ulos jos ne ovat myönteisiä, koska tätä kautta päästään yhteistyökumppanien kustannuksella kahmimaan kunniaa yhteisestä päätöksestä omalle puolueelle.</p><p>Mediat osallistuvat tähän mielihyvin, koska se on eräänlaista kaupankäyntiä. Vuodon saanut media saa ensimmäisenä julkistaa uutisensa, vuodon antaja taas saa palkkioksi toimittajilta myötämielistä palstatilaa. Siten politiikkaan syntyy kierre, jossa petollisuus omia yhteistyökumppaneita kohtaan palkitaan&hellip; aina.</p><p>Hallituspuolueilla yhtä lailla kuin kaikki eduskuntapuolueet sisältävillä parlamentaarisilla työryhmillä on tietenkin suullisesti sovittuna &rdquo;pelisäännöt&rdquo;, joita noudattamalla asioita saadaan sivistyneesti eteenpäin. Kuitenkin niitä rikotaan jatkuvasti, kun puoluepoliittinen etu sitä vaatii. Itse asiassa pelisäännöistä puhutaan aina sitä enemmän, mitä vähemmän niitä noudatetaan.</p><p>Erityisesti pelisääntökeskustelua vaaditaan silloin, kun itse on rikkonut pelisääntöjä. Metkuilun tavoitteena on itse poiketa sovitusta niin paljon kuin mahdollista, mutta painostaa muut pitämään sanansa.</p><p>Jossain muussa työpaikassa kaikkeen edelliseen kuluva aika ja voimavarat voitaisiin käyttää hyödylliseen tekemiseen, politiikassa se kuluu puoluepolitikointiin. Tämä tekee politiikassa toimimisen monille henkisesti rasittavaksi, ellei ole pienestä pitäen poliittisten nuorisojärjestöjen kautta totutellut tämän kaltaiseen työympäristöön.</p><p>En siis lainkaan ihmettele, että politiikka herättää kielteisiä mielikuvia kansalaisissa. Ne olisivat vielä kielteisempiä, jos edellä kuvatut käytännöt olisivat yleisesti tiedossa. Voin kokemuksesta sanoa, että kun tavallinen kansalainen lähtee politiikkaan, ensimmäiset vuodet menevät totuuden oivaltamiseen, seuraavat vuodet järkytyksestä toipumiseen. Kaikkein vaikeinta ja samalla tärkeintä on, ettei ryhdy tähän samaan peliin sen opittuaan, vaan haluaa tehdä asioita eri lailla. Se on ainoa toivo muutoksesta.</p><p>Jos sinä haluat muutosta, sinun täytyy vaatia sitä ja äänestää sen puolesta. Siniset edustaa uutena puolueena täysin uudenlaista ajattelua ja toimintatapaa suomalaisessa politiikassa. Emme sitoudu edunvalvontajärjestöihin ja haluamme poistaa puoluepolitikoinnin politiikasta. Me käytämme aikamme ja energiamme yhteisten asioiden hoitamiseen. Tulosten tekemiseen.</p><p>Jatkan aiheesta seuraavissa kirjoituksissa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ihmisillä on politiikasta usein kielteinen mielikuva, joka saa heidät tuntemaan koko politiikan itselleen vieraaksi, vaikka siinä päätetään juuri heidän asioistaan ja rahoistaan. Miksi tuo kielteinen mielikuva sitten on niin vaikea muuttaa? Koska se on monelta osin oikea. Julkaisen tammikuun aikana 4-osaisen blogisarjan siitä, mikä politiikassa on vialla ja miten sen tulisi muuttua.

Olen ollut politiikassa ammatikseni mukana seitsemän vuotta. Voinee sanoa, että hallituspuolueen puheenjohtajana ja hallituksen johtokolmikkoon kuuluvana ministerinä olen nyt Suomen politiikan sisimmässä sisäpiirissä. Näiden seitsemän vuoden aikana olen oppinut paljon siitä, mikä järjestelmässämme on vialla.

Suomen politiikassa voit luottaa vain yhteen asiaan: et voi luottaa mihinkään.

Ensinnäkään mikään sovittu ei pidä, ellet kellon ympäri valvo, että niin tapahtuu. Asioista kyllä neuvotellaan ja kompromisseja tehdään, mutta kaikkea toisten puolueiden eri ohjelmiin saamia päätöksiä viivytetään, vesitetään ja perutaan, ellet joka hetki seuraa ja uhkavaatimuksin ryyditettynä edellytä sovitun toteuttamista.

Jokainen sovittu asia on vain avaus uudelle neuvottelukierrokselle, jonka aikana tinkiminen taas jatkuu. Näin ollen poliitikkojen ja puolueiden energiasta valtava osa kuluu toisten kyttäämiseen ja jo sovituistakin asioista uudelleen riitelemiseen. Siis myös yhteistyökumppaneiden kanssa, ei ainoastaan vastustajien.

Toisekseen mikään ei pysy luottamuksellisena. Politiikan maailmassa on työrauhan turvaamiseksi kyllä muodollinen yhteisymmärrys siitä, että keskeneräisistä asioista ei puhuta lehdistölle. No, omalla nimellä näin ei yleensä toimitakaan. Sen sijaan asioita vuodetaan medioille nimettömänä, aina kun siitä vain voidaan saada jonkinlaista puoluepoliittista hyötyä.

Tällä tavoin voidaan esimerkiksi levittää väärää tai puutteellista tietoa, jolla saadaan kansalaiset huolestumaan ja nousemaan jotain sellaista vastaan, joka ei istu omaan puolueohjelmaan. Kuitenkin vielä yleisemmin asioita vuodetaan etukäteen ulos jos ne ovat myönteisiä, koska tätä kautta päästään yhteistyökumppanien kustannuksella kahmimaan kunniaa yhteisestä päätöksestä omalle puolueelle.

Mediat osallistuvat tähän mielihyvin, koska se on eräänlaista kaupankäyntiä. Vuodon saanut media saa ensimmäisenä julkistaa uutisensa, vuodon antaja taas saa palkkioksi toimittajilta myötämielistä palstatilaa. Siten politiikkaan syntyy kierre, jossa petollisuus omia yhteistyökumppaneita kohtaan palkitaan… aina.

Hallituspuolueilla yhtä lailla kuin kaikki eduskuntapuolueet sisältävillä parlamentaarisilla työryhmillä on tietenkin suullisesti sovittuna ”pelisäännöt”, joita noudattamalla asioita saadaan sivistyneesti eteenpäin. Kuitenkin niitä rikotaan jatkuvasti, kun puoluepoliittinen etu sitä vaatii. Itse asiassa pelisäännöistä puhutaan aina sitä enemmän, mitä vähemmän niitä noudatetaan.

Erityisesti pelisääntökeskustelua vaaditaan silloin, kun itse on rikkonut pelisääntöjä. Metkuilun tavoitteena on itse poiketa sovitusta niin paljon kuin mahdollista, mutta painostaa muut pitämään sanansa.

Jossain muussa työpaikassa kaikkeen edelliseen kuluva aika ja voimavarat voitaisiin käyttää hyödylliseen tekemiseen, politiikassa se kuluu puoluepolitikointiin. Tämä tekee politiikassa toimimisen monille henkisesti rasittavaksi, ellei ole pienestä pitäen poliittisten nuorisojärjestöjen kautta totutellut tämän kaltaiseen työympäristöön.

En siis lainkaan ihmettele, että politiikka herättää kielteisiä mielikuvia kansalaisissa. Ne olisivat vielä kielteisempiä, jos edellä kuvatut käytännöt olisivat yleisesti tiedossa. Voin kokemuksesta sanoa, että kun tavallinen kansalainen lähtee politiikkaan, ensimmäiset vuodet menevät totuuden oivaltamiseen, seuraavat vuodet järkytyksestä toipumiseen. Kaikkein vaikeinta ja samalla tärkeintä on, ettei ryhdy tähän samaan peliin sen opittuaan, vaan haluaa tehdä asioita eri lailla. Se on ainoa toivo muutoksesta.

Jos sinä haluat muutosta, sinun täytyy vaatia sitä ja äänestää sen puolesta. Siniset edustaa uutena puolueena täysin uudenlaista ajattelua ja toimintatapaa suomalaisessa politiikassa. Emme sitoudu edunvalvontajärjestöihin ja haluamme poistaa puoluepolitikoinnin politiikasta. Me käytämme aikamme ja energiamme yhteisten asioiden hoitamiseen. Tulosten tekemiseen.

Jatkan aiheesta seuraavissa kirjoituksissa.

]]>
31 http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249443-miksi-politiikan-tekemisen-on-muututtava#comments Kotimaa Sat, 20 Jan 2018 06:27:14 +0000 Sampo Terho http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249443-miksi-politiikan-tekemisen-on-muututtava
Vihaan New Yorkia http://heikkiherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249424-vihaan-new-yorkia <p>Vain harva asia suututtaa enemmän kuin jalkojen välissä juoksevat torakat. Yksi ylitse kävelevä kiukunaihe on jalkojen välissä juoksevat rotat.</p><p>Nämä sekä monet muut maahan polkevat haasteet pilasivat suuressa arvossa pitämääni elinaikaa New Yorkissa, jonne muutin vuonna 2014 opiskelemaan elokuvatuotantoa. Vihaan New Yorkia, ja minulla on siihen monia syitä:</p><p>New York on suunnattoman likainen asukaskeskittymä Yhdysvaltain itärannikolla. Talvella meren läsnäolosta ei muistuttanut kaunis maisema Atlantille, vaan koko kehoa piiskaava kylmä tuuli. Aika-ajoin pohdin, että olivatko hollantilaiset uudisasukkaat täydessä ymmärryksessä ostaessaan Manhattanin saaren paikallisilta asukkailta 1600-luvulla. Silloin alkoi saaren kehittyminen nykyiseen muotoonsa, jota on syytä ihailla vain elokuvissa ja tv-sarjoissa omalta kotisohvalta. Kesällä kaupunki on niin kuuma, että ainoaksi vapaa-ajanvietteeksi jää toinen toistaan huonompien stand-up esitysten seuraaminen välttävästi toimivalla ilmastoinnilla siunatuissa baareissa, jotka ilmankierrosta huolimatta haisevat yhtä pahalta kuin niissä tarjoiltu ylihintainen olut.</p><p>New York ylpeilee useasti suurella ihmeellään: metro-järjestelmällä. Tätä sanailua voisi verrata siihen, että kirjoittaisin aikuisiällä ansioluettelooni 90-luvun suurista saavutuksistani Crash Bandicoot- videopelissä. Aikoinaan metrolinja on ollut aikansa suuria rakennusteknisiä suorituksia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tämän päivän New Yorkin julkinen liikenne toimisi; metrojärjestelmä on maailman maanalaisten Windows Vista, jonka kiskoilla juoksentelevat rotat kantavat mukanaan kosolti toinen toistaan epämiellyttävämpiä tauteja. Nykyään New Yorkin metro tunnetaankin enempi pizzaa ja avokadoa mussuttavista jyrsijöistään kuin toimintakyvystään. Metrossa joutuu kuitenkin viettämään työ- ja koulumatkojen vuoksi enemmän aikaa kuin ihmiselämälle olisi tarpeen; vietin monen muun paikallisen kanssaeläjän tavoin suuren osan New Yorkin vuosistani metrotunnelissa. Järjestelmää ylläpitävän MTA:n ja suomalaisen talvikunnossapidon pioneerin VR:n ainoa ero on se, että MTA ei tarvitse yllätyksiä toimiakseen huonosti.</p><p>Isoa mätää omenaa riivaavista riesoista halveksunta jättää ongelmana taakseen jopa torakat ja rotat, ja sitä New Yorkissa piisaa. Yhdysvaltain liberaali linnake katsoo inhoten kaupunginrajojen ulkopuolelle mittaillen lentomatkan kestoa suurimpiin kaupunkeihin, joista saattaa hyvällä lykyllä löytyä ripaus sivistystä ja demokraattien äänestäjiä. Kansalaiset uudelleenrakensivat poliittista identiteettiään varsinkin presidentinvaalien alla, jolloin pohjoismaalainen bernsteinilaisen pehmeän sosiaalidemokratian kasvattikaan ei saanut julki näkemyksiään hyvinvointiyhteiskunnan teknisestä suorituksesta edes kovimmille Bernie Sanders- kannattajille. Samalla kaiken inhimillisen käsityskyvyn ylittävät vuokrahinnat ja yleinen hintataso ajavat New Yorkin lähialueelta kaupunkilaisten pahimmat viholliset, nimittäin vähävaraiset.</p><p>Kaiken muun lisäksi New York lienee maailman ainoa paikka, jossa on hyvin todennäköistä päätyä Aku Ankan tai Mikki Hiiren ahdistelemiksi. Resepti tähän on selkeä; ensin on matkustettava yhteen tunnetun universumin irvokkaimmista paikoista, eli Times Squarelle. Löytäessäsi kadulta paikan, johon voit muutamaksi New Yorkin sekunniksi pysähtyä ilman uhkaa tönimisestä tai taskuvarkaista, niin valitse kaikista aukiolla pahaenteisesti vaeltavista maskottipuvuista se, jolta olet aina halunnut tutustua lähemmin. Suoritus viedään loppuun siten, että menet ottamaan yhteiskuvan maskotin kanssa, etkä maksa selfien ottamisesta maskotille &rdquo;vapaaehtoista&rdquo; tippiä. Ainoa toivo on se, että paikalliset poliisivoimat pelastavat sinut vapaaehtoisuuden painolastin tuottamalta kivulta ja säryltä: <a href="http://www.nydailynews.com/new-york/manhattan/exclusive-times-square-chewbacca-stormtrooper-arrested-article-1.2533260" title="http://www.nydailynews.com/new-york/manhattan/exclusive-times-square-chewbacca-stormtrooper-arrested-article-1.2533260">http://www.nydailynews.com/new-york/manhattan/exclusive-times-square-che...</a></p><p>Vain toinen kaupunki tällä planeetalla kipuaa sietämättömyydessään samoille antipalkintosijoille New Yorkin kanssa: Helsinki. Tähän on selvä syy; sekä New York että Helsinki ovat olleet minulle kotikaupunkeja. Muutin takaisin Suomeen vuonna 2016, ja siitä lähtien olen ikävöinyt Yhdysvaltain itärannikon kylmää ja kuumaa rotantäyteistä, mutta minulle hyvin rakasta kaupunkia. Rakastan sekä Helsinkiä että New Yorkia, mutta se ei sulje ulkopuolelle kummankin asukaskeskittymän tuottamaa inhoa. Vain harva asia tuntuu niin hyvältä kuin käveleminen ulos JFK:n lentokentältä, johon varmasti osasyynä hermoratoja raskaasti kuormittava maahantulotarkastus tullimiehineen.</p><p>Ensirakkaus uutta kotipesää kohtaan kestää muutamia kuukausia, viha syntyy myöhemmin. Tähän vedoten en varauksetta luota matkakertomuksiin, joissa suitsutetaan uuden maan ja kaupungin täydellisyyttä verrattuna Suomeen kolmen kuukauden &rdquo;asumisen&rdquo; jälkeen. Kaikessa on puolensa, ja viikko sitten rotta meinasi juosta jalkojeni välistä Helsingin Töölössä. Toisaalta Suomen kurinalaisessa yhteiskunnassa moni asia toimii, varsinkin aikataulujen kunnioitus ja internet. Kodin, uskonnon ja isänmaan kritisointi on kuitenkin tervettä; meidän suomalaisten on turha morkata itseämme saatikka toisiamme mielenpahoittamisesta. Niin kauan kuin kykenemme kitisemään kotiamme riivaavista vääryyksistä, niin tiedostamme jonkin olevan vinossa. Tällöin meillä on täydellinen mahdollisuus tehdä rakkaasta kodistamme parempi paikka, ja haukkua sitä lisää elämämme loppuun asti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vain harva asia suututtaa enemmän kuin jalkojen välissä juoksevat torakat. Yksi ylitse kävelevä kiukunaihe on jalkojen välissä juoksevat rotat.

Nämä sekä monet muut maahan polkevat haasteet pilasivat suuressa arvossa pitämääni elinaikaa New Yorkissa, jonne muutin vuonna 2014 opiskelemaan elokuvatuotantoa. Vihaan New Yorkia, ja minulla on siihen monia syitä:

New York on suunnattoman likainen asukaskeskittymä Yhdysvaltain itärannikolla. Talvella meren läsnäolosta ei muistuttanut kaunis maisema Atlantille, vaan koko kehoa piiskaava kylmä tuuli. Aika-ajoin pohdin, että olivatko hollantilaiset uudisasukkaat täydessä ymmärryksessä ostaessaan Manhattanin saaren paikallisilta asukkailta 1600-luvulla. Silloin alkoi saaren kehittyminen nykyiseen muotoonsa, jota on syytä ihailla vain elokuvissa ja tv-sarjoissa omalta kotisohvalta. Kesällä kaupunki on niin kuuma, että ainoaksi vapaa-ajanvietteeksi jää toinen toistaan huonompien stand-up esitysten seuraaminen välttävästi toimivalla ilmastoinnilla siunatuissa baareissa, jotka ilmankierrosta huolimatta haisevat yhtä pahalta kuin niissä tarjoiltu ylihintainen olut.

New York ylpeilee useasti suurella ihmeellään: metro-järjestelmällä. Tätä sanailua voisi verrata siihen, että kirjoittaisin aikuisiällä ansioluettelooni 90-luvun suurista saavutuksistani Crash Bandicoot- videopelissä. Aikoinaan metrolinja on ollut aikansa suuria rakennusteknisiä suorituksia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tämän päivän New Yorkin julkinen liikenne toimisi; metrojärjestelmä on maailman maanalaisten Windows Vista, jonka kiskoilla juoksentelevat rotat kantavat mukanaan kosolti toinen toistaan epämiellyttävämpiä tauteja. Nykyään New Yorkin metro tunnetaankin enempi pizzaa ja avokadoa mussuttavista jyrsijöistään kuin toimintakyvystään. Metrossa joutuu kuitenkin viettämään työ- ja koulumatkojen vuoksi enemmän aikaa kuin ihmiselämälle olisi tarpeen; vietin monen muun paikallisen kanssaeläjän tavoin suuren osan New Yorkin vuosistani metrotunnelissa. Järjestelmää ylläpitävän MTA:n ja suomalaisen talvikunnossapidon pioneerin VR:n ainoa ero on se, että MTA ei tarvitse yllätyksiä toimiakseen huonosti.

Isoa mätää omenaa riivaavista riesoista halveksunta jättää ongelmana taakseen jopa torakat ja rotat, ja sitä New Yorkissa piisaa. Yhdysvaltain liberaali linnake katsoo inhoten kaupunginrajojen ulkopuolelle mittaillen lentomatkan kestoa suurimpiin kaupunkeihin, joista saattaa hyvällä lykyllä löytyä ripaus sivistystä ja demokraattien äänestäjiä. Kansalaiset uudelleenrakensivat poliittista identiteettiään varsinkin presidentinvaalien alla, jolloin pohjoismaalainen bernsteinilaisen pehmeän sosiaalidemokratian kasvattikaan ei saanut julki näkemyksiään hyvinvointiyhteiskunnan teknisestä suorituksesta edes kovimmille Bernie Sanders- kannattajille. Samalla kaiken inhimillisen käsityskyvyn ylittävät vuokrahinnat ja yleinen hintataso ajavat New Yorkin lähialueelta kaupunkilaisten pahimmat viholliset, nimittäin vähävaraiset.

Kaiken muun lisäksi New York lienee maailman ainoa paikka, jossa on hyvin todennäköistä päätyä Aku Ankan tai Mikki Hiiren ahdistelemiksi. Resepti tähän on selkeä; ensin on matkustettava yhteen tunnetun universumin irvokkaimmista paikoista, eli Times Squarelle. Löytäessäsi kadulta paikan, johon voit muutamaksi New Yorkin sekunniksi pysähtyä ilman uhkaa tönimisestä tai taskuvarkaista, niin valitse kaikista aukiolla pahaenteisesti vaeltavista maskottipuvuista se, jolta olet aina halunnut tutustua lähemmin. Suoritus viedään loppuun siten, että menet ottamaan yhteiskuvan maskotin kanssa, etkä maksa selfien ottamisesta maskotille ”vapaaehtoista” tippiä. Ainoa toivo on se, että paikalliset poliisivoimat pelastavat sinut vapaaehtoisuuden painolastin tuottamalta kivulta ja säryltä: http://www.nydailynews.com/new-york/manhattan/exclusive-times-square-chewbacca-stormtrooper-arrested-article-1.2533260

Vain toinen kaupunki tällä planeetalla kipuaa sietämättömyydessään samoille antipalkintosijoille New Yorkin kanssa: Helsinki. Tähän on selvä syy; sekä New York että Helsinki ovat olleet minulle kotikaupunkeja. Muutin takaisin Suomeen vuonna 2016, ja siitä lähtien olen ikävöinyt Yhdysvaltain itärannikon kylmää ja kuumaa rotantäyteistä, mutta minulle hyvin rakasta kaupunkia. Rakastan sekä Helsinkiä että New Yorkia, mutta se ei sulje ulkopuolelle kummankin asukaskeskittymän tuottamaa inhoa. Vain harva asia tuntuu niin hyvältä kuin käveleminen ulos JFK:n lentokentältä, johon varmasti osasyynä hermoratoja raskaasti kuormittava maahantulotarkastus tullimiehineen.

Ensirakkaus uutta kotipesää kohtaan kestää muutamia kuukausia, viha syntyy myöhemmin. Tähän vedoten en varauksetta luota matkakertomuksiin, joissa suitsutetaan uuden maan ja kaupungin täydellisyyttä verrattuna Suomeen kolmen kuukauden ”asumisen” jälkeen. Kaikessa on puolensa, ja viikko sitten rotta meinasi juosta jalkojeni välistä Helsingin Töölössä. Toisaalta Suomen kurinalaisessa yhteiskunnassa moni asia toimii, varsinkin aikataulujen kunnioitus ja internet. Kodin, uskonnon ja isänmaan kritisointi on kuitenkin tervettä; meidän suomalaisten on turha morkata itseämme saatikka toisiamme mielenpahoittamisesta. Niin kauan kuin kykenemme kitisemään kotiamme riivaavista vääryyksistä, niin tiedostamme jonkin olevan vinossa. Tällöin meillä on täydellinen mahdollisuus tehdä rakkaasta kodistamme parempi paikka, ja haukkua sitä lisää elämämme loppuun asti.

]]>
9 http://heikkiherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249424-vihaan-new-yorkia#comments Kotimaa New York Valittaminen Yhdysvallat Fri, 19 Jan 2018 15:56:40 +0000 Heikki Herlin http://heikkiherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249424-vihaan-new-yorkia
Plagiointi http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249405-plogiointi <p>Tapaus Huhtasaaren seuraaminen on luvalla sanoen hieman hämmentävää. Graduja ja muita opinnäytetöitä tarkastaessa törmää jatkuvasti ongelmallisiin viittauksiin &ndash; joskus tosin myös suoranaiseen plagiointiin (jälkimmäiseen tosin ehkä vain kerran vuodessa). Hämmentävää nyt käytävä keskustelu onkin lähinnä siksi, että samanlaisia viittauksia, joita nyt ruoditaan, löytyy tuhansista graduista eri oppilaitoksissa.</p><p>Olisin valmis uskomaan, että suuri syy ongelmallisiin viittauksiin on niissä ohjeissa, joita aikanaan on jaettu opiskelijoille. Ainakin yhteiskuntatieteissä ohjeet ovat olleet huonoja, jopa vääriä, jos mittapuuna pitää tieteellistä julkaisukäytäntöä.</p><p>Niinpä vieläkin tuskastuttavan usein törmää teksteihin, joissa kappaleen lopussa on vain sulkumerkeissä viite tyyliin (Kylmäposki-Ruutana1999, s. 2). Mistään ei ilmene, tarkoittaako tämä sulkulause sitä, että teksti on suoraa sitaatti, lähestulkoon suora sitaatti (sanoja muutettu), samansisältöinen tulkinta asiasta vai viite siitä, että asiaa on käsitelty viitatussa julkaisussa. Tai jotain ihan muuta.</p><p>Ainakin omalla tieteealallamme yritämme karsia &ndash; usein aika kovakouraisesta &ndash; pois tällaista viittaustekniikkaa ja saada opiskelijat kertomaan selkeästi, mistä on kyse. Mielestäni ongelma ei ratkea vain käyttämällä esimerkiksi sitaattimerkkejä, vaan oikea tapa on kertoa sanallisesti, mistä on kyse. Esimerkiksi ylläolevassa tapauksessa pitäisi minun mielestäni kryptisen ilmaisun (Kylmäposki-Ruutana1999, s. 2) sijaan kirjoittaa selväsi esimerkiksi: &rdquo;samanlaiseen johtopäätökseen päätyy Kylmäposki-Ruutana (1999)&rdquo;, tai vaihtoehtoisesti kertoa, että &rdquo;tätä kysymystä on käsitelty myös Kylmäposki-Ruutanan (1999) julkaisussa&rdquo;, tai että &rdquo;Kylmäposki-Ruutana (1999) ilmaisee asian seuraavasti: &rdquo;sitaatti&rdquo;. Suomen kieli on suuri rikkaus, sen avulla voi asian ilmaista tarvittaessa riittävän selvästi; ei sanoja tarvitse pihistellä. Siksi toiseksi lähdeviittausten tarkoitus on palvella ja auttaa lukijaa paikantamaan ja lisäämään tietoa esillä olevasta asiasta. Siksi lähdeviitteiden pitää olla yksiselitteisiä. Ei niiden tarkoitus ole herättää kysymyksiä, mitähän tuokin nimi sulkeissa oikein tarkoittaa.</p><p>No onneksi viittaustekniikassa ollaan menossa oikeaan suuntaan. Hyvä neuvo niille, joiden käsissä on vieläkin vanhoja gradun tekemisen ohjeita, on se, että katsokaa laadukkaita kansainvälisiä aikakauskirjoja. Niistä saa hyvän mallin siitä, miten viittaukset asiallisesti ja teknisesti tehdään.</p><p>Mutta palataan vielä Huhtasaareen. Jos näitä lähdeviittausjuttuja (tai jopa plagiointia) ruvetaan ruotimaan, niin kohtuulista olisi, että ne tehtäisiin samalla tavalla kaikkien julkisuuden henkilöiden osalta &ndash; jos siihen nyt suurta tarvetta on. Vaalikampanjan alusviikko ei varmaankaan ole oikea aika siihen työhön. Otetaan nyt yksi esimerkki vertailun vuoksi. Jossain välissä katselin Alexander Stubbin väitöskirjaa ja ihmettelin hieman hänen viittaustekniikkaansa. Turnitin-ohjelma kertoi, että kirjan sisällöstä 38 % löytyy muista julkaisuista (osa toki aiemmista omista töistä). Outoa että esimerkiksi hänen työtään ei ole julkisuudessa ruodittu muistaakseni kertaakaan. Jos tiedeyhteisö rupeaa toden teolla ruotimaan aiempia meriittijulkaisuja, pitäisi ruotijoiden olla vähintäänkin värisokeita eikä missään tapauksessa vainukoiran vaiston varassa eteneviä poliitikkoja.&nbsp;</p> Tapaus Huhtasaaren seuraaminen on luvalla sanoen hieman hämmentävää. Graduja ja muita opinnäytetöitä tarkastaessa törmää jatkuvasti ongelmallisiin viittauksiin – joskus tosin myös suoranaiseen plagiointiin (jälkimmäiseen tosin ehkä vain kerran vuodessa). Hämmentävää nyt käytävä keskustelu onkin lähinnä siksi, että samanlaisia viittauksia, joita nyt ruoditaan, löytyy tuhansista graduista eri oppilaitoksissa.

Olisin valmis uskomaan, että suuri syy ongelmallisiin viittauksiin on niissä ohjeissa, joita aikanaan on jaettu opiskelijoille. Ainakin yhteiskuntatieteissä ohjeet ovat olleet huonoja, jopa vääriä, jos mittapuuna pitää tieteellistä julkaisukäytäntöä.

Niinpä vieläkin tuskastuttavan usein törmää teksteihin, joissa kappaleen lopussa on vain sulkumerkeissä viite tyyliin (Kylmäposki-Ruutana1999, s. 2). Mistään ei ilmene, tarkoittaako tämä sulkulause sitä, että teksti on suoraa sitaatti, lähestulkoon suora sitaatti (sanoja muutettu), samansisältöinen tulkinta asiasta vai viite siitä, että asiaa on käsitelty viitatussa julkaisussa. Tai jotain ihan muuta.

Ainakin omalla tieteealallamme yritämme karsia – usein aika kovakouraisesta – pois tällaista viittaustekniikkaa ja saada opiskelijat kertomaan selkeästi, mistä on kyse. Mielestäni ongelma ei ratkea vain käyttämällä esimerkiksi sitaattimerkkejä, vaan oikea tapa on kertoa sanallisesti, mistä on kyse. Esimerkiksi ylläolevassa tapauksessa pitäisi minun mielestäni kryptisen ilmaisun (Kylmäposki-Ruutana1999, s. 2) sijaan kirjoittaa selväsi esimerkiksi: ”samanlaiseen johtopäätökseen päätyy Kylmäposki-Ruutana (1999)”, tai vaihtoehtoisesti kertoa, että ”tätä kysymystä on käsitelty myös Kylmäposki-Ruutanan (1999) julkaisussa”, tai että ”Kylmäposki-Ruutana (1999) ilmaisee asian seuraavasti: ”sitaatti”. Suomen kieli on suuri rikkaus, sen avulla voi asian ilmaista tarvittaessa riittävän selvästi; ei sanoja tarvitse pihistellä. Siksi toiseksi lähdeviittausten tarkoitus on palvella ja auttaa lukijaa paikantamaan ja lisäämään tietoa esillä olevasta asiasta. Siksi lähdeviitteiden pitää olla yksiselitteisiä. Ei niiden tarkoitus ole herättää kysymyksiä, mitähän tuokin nimi sulkeissa oikein tarkoittaa.

No onneksi viittaustekniikassa ollaan menossa oikeaan suuntaan. Hyvä neuvo niille, joiden käsissä on vieläkin vanhoja gradun tekemisen ohjeita, on se, että katsokaa laadukkaita kansainvälisiä aikakauskirjoja. Niistä saa hyvän mallin siitä, miten viittaukset asiallisesti ja teknisesti tehdään.

Mutta palataan vielä Huhtasaareen. Jos näitä lähdeviittausjuttuja (tai jopa plagiointia) ruvetaan ruotimaan, niin kohtuulista olisi, että ne tehtäisiin samalla tavalla kaikkien julkisuuden henkilöiden osalta – jos siihen nyt suurta tarvetta on. Vaalikampanjan alusviikko ei varmaankaan ole oikea aika siihen työhön. Otetaan nyt yksi esimerkki vertailun vuoksi. Jossain välissä katselin Alexander Stubbin väitöskirjaa ja ihmettelin hieman hänen viittaustekniikkaansa. Turnitin-ohjelma kertoi, että kirjan sisällöstä 38 % löytyy muista julkaisuista (osa toki aiemmista omista töistä). Outoa että esimerkiksi hänen työtään ei ole julkisuudessa ruodittu muistaakseni kertaakaan. Jos tiedeyhteisö rupeaa toden teolla ruotimaan aiempia meriittijulkaisuja, pitäisi ruotijoiden olla vähintäänkin värisokeita eikä missään tapauksessa vainukoiran vaiston varassa eteneviä poliitikkoja. 

]]>
85 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249405-plogiointi#comments Kotimaa Gradut Laura Huhtasaari Politiikka Presidentinvaali 2018 Presidentinvaalit 2018 Vaalit Väitöskirjat Fri, 19 Jan 2018 10:56:31 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249405-plogiointi
Juustohöylätään gradu http://vaskaaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249404-juustohoylataan-gradu <p>No nyt näyttää ilmassa olevan jo rippunen epätoivoa. Tämmöinen hytinä kieltämättä tuli, kun tavasin tiistain Hesarista suurinta yliopistoamme koskevan uutisen. Kirjoitus oli Ann-Mari Huhtasen käsialaa.</p><p>Jutun mukaan kunniakas Helsingin yliopisto on valmis laskemaan pro graduihin liittyviä vaatimuksia.</p><p>Syynä moiseen tempaisuun on se, että gradukammosta halutaan eroon ja opiskelijat nopeammin ulos putken toisesta päästä</p><p>Ymmärrän näitä pyrkimyksiä, toisaalta.</p><p>Onhan Helsingin yliopiston kirjoilla kuulemma jo noin 4&nbsp;500 opiskelijaa, jotka ovat aloittaneet opintonsa yli 12 vuotta sitten. Hirmuinen luku.</p><p><strong>Mitä riman lasku sitten tarkoittaa?</strong></p><p>Kuulemma sitä, että vähennetään gradua koskevia opintopistemääriä, eli käytännössä työn laajuutta.</p><p>Kyse on 25 prosentin norjennuksesta. Melkoista höyläämistä. Aiemmin gradun laajuus oli Helsingissäkin 40 opintopistettä, jatkossa se olisi &quot;vain&quot; 30.</p><p>Taustalla on tietysti raha. Tällä hetkellä yliopistojen valtiolta saamasta rahoituksesta 13 prosenttia tulee maisterin tutkinnoista.</p><p>Tulkoon sanottua: rahoitusperusteita rukataan melko tiheään korkeakoulumaailmassa.</p><p>Ja on tässä mukana varmasti kunniakin: ei kai minkään yliopiston kuvaa kaunista se, että lafkan opiskelijarekisterissä roikkuu jatkuvasti tuhatmäärin&nbsp;<em>melkein maistereita</em>.</p><p><strong>Tämä on kovin tuttu ongelma minulle</strong></p><p>Aikoinaan kartoitimme Jyväskylän yliopistossa pariinkin otteeseen kaikkien suomalaisyliopistojen graduttomia &ndash; siis niitä, joiden tutkinnosta puuttui &rdquo;vain gradu&rdquo;.</p><p>Molemmilla kerroilla pääsimme noin 15&nbsp;000 pelkän gradun takia roikkuvan opiskelijan määrään. Eivät noissa luvuissa kaikki olleet; osittain siksi, etteivät yliopistot aina halunneet luovuttaa tietojaan. Oli kuulemma tietosuoja vaarassa.</p><p>Mutta, pysytäänpä asiassa: tuleeko valmista, jos gradun vaatimuksia lasketaan?</p><p>Ehkä tulee, jos yliopiston koko ohjaava henkilökunta (lue: pääasiassa professoreita) on yksituumaisena homman takana ja on todella yksituumaisesti&nbsp;<em>pohtinut</em>, miten se käytännössä tapahtuu.</p><p>Vähennetäänkö sivumäärää, laihennetaanko tutkimusasetelmia, haastatellaanko kuuden sijaan neljä vai lasketaanko tasoa &quot;muuten vain&quot;, eli lyhennetään lähdeluetteloa, metodisia vaatimuksia tms.?</p><p><strong>Ennustan, ettei muutos tapahdu ihan heittämällä</strong></p><p>Suuri laiva kääntyy hitaasti ja sitä Helsingin yliopisto on meikäläisessä mittakaavassa. On aina ollut.</p><p>Ennustan myös, että (päättääpä hallinto mitä tahansa) on edelleen paljon sellaisia opettajia, jotka pitävät säntillisesti kiinni siitä, miten yliopistossa on tavattu toimia jo ammoin.</p><p>Ristiriitaista ja yllättävää tässä on sekin, että nimenomaan Helsingin yliopisto on ollut meillä nimenomaan se yliopisto, joka on jatkuvasti pyrkinyt profiloitumaan maailmanluokan tutkimushuippuyliopistona.</p><p><strong>Ei akateemisia perinteitä heitetä noin vain romukoppaan!</strong></p><p>Jo hiukan osviittaa siitä antaisi se, että henkilökunta on suhtautunut muutokseen kuulemma &rdquo;tavallaan positiivisesti&rdquo;. Onpahan melko kryptinen ilmaus.</p><p>Itsekin olen sitä mieltä, että gradua voitaisiin rakenteellisesti uudistaa enemmän vastaamaan työelämän vaatimuksia, mutta tiedän, ettei sekään tie ongelmaton ole. On tätä koetettu jo 1990-luvulta lähtien.</p><p>Parempi ratkaisu tähänkin graduttomuusongelmaan olisi ollut se, että ohjaamiseen ja ohjaajien koulutukseen satsattaisiin &ndash; enkä tarkoita yksinomaan gradujen ohjaamista.</p><p>Yksin jääminen opiskeluhuolien kanssa on suurimpia opintojen viivästymisen selittäjiä.&nbsp;Tämän osoitti aikanaan&nbsp;<a href="https://www.chydenius.fi/esittely/yksikot/kasvatustieteet/maisterihautomo">Maisterihautomon</a>&nbsp;kokemukset.</p><p>Kun opiskelija aidosti kokee, että hänellä on tukenaan joku, jonka puoleen kääntyä ja johon luottaa, alkaa myös tulosta syntyä.</p><p>Se on parhaimmillaan aivan huimaa! Tämän olen huomannut, ohjaustyössä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> No nyt näyttää ilmassa olevan jo rippunen epätoivoa. Tämmöinen hytinä kieltämättä tuli, kun tavasin tiistain Hesarista suurinta yliopistoamme koskevan uutisen. Kirjoitus oli Ann-Mari Huhtasen käsialaa.

Jutun mukaan kunniakas Helsingin yliopisto on valmis laskemaan pro graduihin liittyviä vaatimuksia.

Syynä moiseen tempaisuun on se, että gradukammosta halutaan eroon ja opiskelijat nopeammin ulos putken toisesta päästä

Ymmärrän näitä pyrkimyksiä, toisaalta.

Onhan Helsingin yliopiston kirjoilla kuulemma jo noin 4 500 opiskelijaa, jotka ovat aloittaneet opintonsa yli 12 vuotta sitten. Hirmuinen luku.

Mitä riman lasku sitten tarkoittaa?

Kuulemma sitä, että vähennetään gradua koskevia opintopistemääriä, eli käytännössä työn laajuutta.

Kyse on 25 prosentin norjennuksesta. Melkoista höyläämistä. Aiemmin gradun laajuus oli Helsingissäkin 40 opintopistettä, jatkossa se olisi "vain" 30.

Taustalla on tietysti raha. Tällä hetkellä yliopistojen valtiolta saamasta rahoituksesta 13 prosenttia tulee maisterin tutkinnoista.

Tulkoon sanottua: rahoitusperusteita rukataan melko tiheään korkeakoulumaailmassa.

Ja on tässä mukana varmasti kunniakin: ei kai minkään yliopiston kuvaa kaunista se, että lafkan opiskelijarekisterissä roikkuu jatkuvasti tuhatmäärin melkein maistereita.

Tämä on kovin tuttu ongelma minulle

Aikoinaan kartoitimme Jyväskylän yliopistossa pariinkin otteeseen kaikkien suomalaisyliopistojen graduttomia – siis niitä, joiden tutkinnosta puuttui ”vain gradu”.

Molemmilla kerroilla pääsimme noin 15 000 pelkän gradun takia roikkuvan opiskelijan määrään. Eivät noissa luvuissa kaikki olleet; osittain siksi, etteivät yliopistot aina halunneet luovuttaa tietojaan. Oli kuulemma tietosuoja vaarassa.

Mutta, pysytäänpä asiassa: tuleeko valmista, jos gradun vaatimuksia lasketaan?

Ehkä tulee, jos yliopiston koko ohjaava henkilökunta (lue: pääasiassa professoreita) on yksituumaisena homman takana ja on todella yksituumaisesti pohtinut, miten se käytännössä tapahtuu.

Vähennetäänkö sivumäärää, laihennetaanko tutkimusasetelmia, haastatellaanko kuuden sijaan neljä vai lasketaanko tasoa "muuten vain", eli lyhennetään lähdeluetteloa, metodisia vaatimuksia tms.?

Ennustan, ettei muutos tapahdu ihan heittämällä

Suuri laiva kääntyy hitaasti ja sitä Helsingin yliopisto on meikäläisessä mittakaavassa. On aina ollut.

Ennustan myös, että (päättääpä hallinto mitä tahansa) on edelleen paljon sellaisia opettajia, jotka pitävät säntillisesti kiinni siitä, miten yliopistossa on tavattu toimia jo ammoin.

Ristiriitaista ja yllättävää tässä on sekin, että nimenomaan Helsingin yliopisto on ollut meillä nimenomaan se yliopisto, joka on jatkuvasti pyrkinyt profiloitumaan maailmanluokan tutkimushuippuyliopistona.

Ei akateemisia perinteitä heitetä noin vain romukoppaan!

Jo hiukan osviittaa siitä antaisi se, että henkilökunta on suhtautunut muutokseen kuulemma ”tavallaan positiivisesti”. Onpahan melko kryptinen ilmaus.

Itsekin olen sitä mieltä, että gradua voitaisiin rakenteellisesti uudistaa enemmän vastaamaan työelämän vaatimuksia, mutta tiedän, ettei sekään tie ongelmaton ole. On tätä koetettu jo 1990-luvulta lähtien.

Parempi ratkaisu tähänkin graduttomuusongelmaan olisi ollut se, että ohjaamiseen ja ohjaajien koulutukseen satsattaisiin – enkä tarkoita yksinomaan gradujen ohjaamista.

Yksin jääminen opiskeluhuolien kanssa on suurimpia opintojen viivästymisen selittäjiä. Tämän osoitti aikanaan Maisterihautomon kokemukset.

Kun opiskelija aidosti kokee, että hänellä on tukenaan joku, jonka puoleen kääntyä ja johon luottaa, alkaa myös tulosta syntyä.

Se on parhaimmillaan aivan huimaa! Tämän olen huomannut, ohjaustyössä.

]]>
7 http://vaskaaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249404-juustohoylataan-gradu#comments Kotimaa Helsingin yliopisto Korkeakoulupolitiikka Opintojen ohjaaminen Opintojen viivästyminen Pro gradu Fri, 19 Jan 2018 10:48:13 +0000 Juha Hakala http://vaskaaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249404-juustohoylataan-gradu
Peli Sauli Niinistön takana sai jo härskejä piirteitä http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249380-peli-sauli-niiniston-takana-sai-jo-harskeja-piirteita <p>Suomen presidentinvaalit vuonna 2018 etenevät kohti loppuhuipennusta, kun ensimmäisen kierroksen ennakkoäänestys on parhaillaan täydessä käynnissä ja varsinaiseen vaalipäiväänkin on aikaa enää runsas viikko.</p><p>Viimeiset mielipidemittaukset, <a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/professori-kommentoi-sauli-niiniston-alamakea-kannatuksen-lasku-oli-odotettavissa-vasemmistoaanestajien-vahva-tuki-poikkeuksellista-200679496/">Alma Median</a> ja <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005530300.html">Helsingin Sanomien</a>, antavat istuvalle tasavallan presidentille Sauli Niinistölle 58 ja 68 prosentin kannatuksen. Valitsijayhdistyksen ehdokkaan etumatka on kaventunut huikeimmista 80 prosentin galluplukemista odotetusti, mutta se on edelleen erittäin merkittävä verrattuna kilpailijoihin.</p><p>Toisena on sitkeästi vihreiden ehdokas Pekka Haavisto 14 ja 11 prosentin lukemillaan, mutta kisaan viimeisenä tullut valitsijayhdistyksen Paavo Väyrynen hengittää jo niskaan 7 ja 8 prosentillaan.</p><p>Laura Huhtasaari (ps.) saa mittauksissa 6 ja 4 prosenttia, Matti Vanhanen (kesk.) 5 ja 3, Merja Kyllönen (vas.) 4 ja 3, Tuula Haatainen (sd.) 4 ja 2 sekä Nils Torvalds (r.) 2 ja 1 prosenttia.</p><p>Kisassa onkin nyt yllättävän paljon samaa kuin vuoden 2012 vaaleissa, jolloin kärkeen ensimmäisellä kierroksella sijoittuivat Niinistö, Haavisto ja Väyrynen. Kaksi jälkimmäistä olivat lopulta varsin tasapäisiä, kuten he olivat ennen viime vaaleja tehdyissä gallupeissakin.</p><p>Jos Väyrysen ja Huhtasaaren mittaustulokset lasketaan nyt yhteen, on summa hyvin sama kuin Haavistolla. On siis mahdollista, että nämä kaksi euroon ja maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvaa ehdokasta vie ääniä toinen toiseltaan.</p><p>Kun kisa on nyt loppusuoralla, on myös peli koventunut ja saanut myös härskejä piirteitä. Sekin oli arvattavaa varsinkin siitä päivästä lähtien, kun Väyrynen lähti ja pääsi mukaan. Hän on ensisijaisesti yrittänyt kalastaa kannatusta sieltä, mistä sitä eniten on saatavissa: Niinistön laarista.</p><p>Väyrynen on syyttänyt istuvaa presidenttiä ja entistä valtiovarainministeriä muun muassa siitä, että tämä olisi ajanut Suomen &rdquo;perustuslakia rikkoen osaksi euroaluetta&rdquo;. Väite, jota voi pitää härskinä, on todistettu&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10014706">perättömäksi</a>, mutta tätä mieltä olevien päitä sekään tuskin on kääntänyt.</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/239789-paavo-vayrynen-ja-laura-huhtasaari-ajautuivat-nokitteluun-itse-han-taydessa-vastuussa">Väyrynen on kääntynyt tällä viikolla ankarasti myös Huhtasaarta vastaan</a>, koska tämä on tuonut esille hänen äänestyskäyttäytymisensä Eurooppa- ja pakolaisasioissa. Väyrynen sanoo olevansa pettynyt siitä, että Huhtasaari on ottanut hänet &rdquo;hyökkäystensä maalitauluksi&rdquo;.</p><p>Kuinka ollakaan Väyrynen liittyy myös presidentinvaalien kautta tällä viikolla pelattuun härskiin peliin pääministeri Juha Sipilää (kesk.) vastaan.</p><p><a href="https://demokraatti.fi/kommentti-aanesta-vayrysta-annat-akkilahdon-sipilalle/">SDP:n puoluelehdessä Demokraatissa julkaistiin kirjoitus</a>, jossa kehotettiin suurin kirjaimin äänestämään näissä vaaleissa Väyrystä, mikä antaisi &rdquo;äkkilähdön Sipilälle&rdquo;. Järkeily menisi niin, että Väyrysen menestys Sipilän tukemaa Vanhasta vastaan johtaisi pääministerin lähtöön.</p><p>Saatiin tällä viikolla vaaleihin myös elementti, joka oli täysin yllätyksellinen, joidenkin mielestä varmaan myös härski. Eduskunnan ulkopuolisen Liberaalipuolue &ndash; Vapaus valita &ndash;puolueen (entinen Viskipuolue) puoluesihteeri Tuomas Tiainen kertoi löytäneensä ehdokas Huhtasaaren Jyväskylän yliopistolle tekemästä lopputyöstä kopiointia. Asiasta nousi kohu läpi median, ja <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/239755-laura-huhtasaaren-gradu-saatetaan-seuloa-tietokoneohjelmalla-yliopiston-selvitys">yliopisto selvittää parhaillaan väitteen todenperäisyyttä.</a></p><p>Miksi pienpuolueen aktiivi toi asiansa esille juuri nyt? Siitä voi kukin tehdä omia johtopäätöksiä tästä puoluesihteeri Tiaisen kirjoituksesta: <a href="http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249212-laura-huhtasaaren-gradu-on-plagioitu">http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249212-laura-huhtasaaren-gradu-on-plagioitu</a></p> Suomen presidentinvaalit vuonna 2018 etenevät kohti loppuhuipennusta, kun ensimmäisen kierroksen ennakkoäänestys on parhaillaan täydessä käynnissä ja varsinaiseen vaalipäiväänkin on aikaa enää runsas viikko.

Viimeiset mielipidemittaukset, Alma Median ja Helsingin Sanomien, antavat istuvalle tasavallan presidentille Sauli Niinistölle 58 ja 68 prosentin kannatuksen. Valitsijayhdistyksen ehdokkaan etumatka on kaventunut huikeimmista 80 prosentin galluplukemista odotetusti, mutta se on edelleen erittäin merkittävä verrattuna kilpailijoihin.

Toisena on sitkeästi vihreiden ehdokas Pekka Haavisto 14 ja 11 prosentin lukemillaan, mutta kisaan viimeisenä tullut valitsijayhdistyksen Paavo Väyrynen hengittää jo niskaan 7 ja 8 prosentillaan.

Laura Huhtasaari (ps.) saa mittauksissa 6 ja 4 prosenttia, Matti Vanhanen (kesk.) 5 ja 3, Merja Kyllönen (vas.) 4 ja 3, Tuula Haatainen (sd.) 4 ja 2 sekä Nils Torvalds (r.) 2 ja 1 prosenttia.

Kisassa onkin nyt yllättävän paljon samaa kuin vuoden 2012 vaaleissa, jolloin kärkeen ensimmäisellä kierroksella sijoittuivat Niinistö, Haavisto ja Väyrynen. Kaksi jälkimmäistä olivat lopulta varsin tasapäisiä, kuten he olivat ennen viime vaaleja tehdyissä gallupeissakin.

Jos Väyrysen ja Huhtasaaren mittaustulokset lasketaan nyt yhteen, on summa hyvin sama kuin Haavistolla. On siis mahdollista, että nämä kaksi euroon ja maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvaa ehdokasta vie ääniä toinen toiseltaan.

Kun kisa on nyt loppusuoralla, on myös peli koventunut ja saanut myös härskejä piirteitä. Sekin oli arvattavaa varsinkin siitä päivästä lähtien, kun Väyrynen lähti ja pääsi mukaan. Hän on ensisijaisesti yrittänyt kalastaa kannatusta sieltä, mistä sitä eniten on saatavissa: Niinistön laarista.

Väyrynen on syyttänyt istuvaa presidenttiä ja entistä valtiovarainministeriä muun muassa siitä, että tämä olisi ajanut Suomen ”perustuslakia rikkoen osaksi euroaluetta”. Väite, jota voi pitää härskinä, on todistettu perättömäksi, mutta tätä mieltä olevien päitä sekään tuskin on kääntänyt.

Väyrynen on kääntynyt tällä viikolla ankarasti myös Huhtasaarta vastaan, koska tämä on tuonut esille hänen äänestyskäyttäytymisensä Eurooppa- ja pakolaisasioissa. Väyrynen sanoo olevansa pettynyt siitä, että Huhtasaari on ottanut hänet ”hyökkäystensä maalitauluksi”.

Kuinka ollakaan Väyrynen liittyy myös presidentinvaalien kautta tällä viikolla pelattuun härskiin peliin pääministeri Juha Sipilää (kesk.) vastaan.

SDP:n puoluelehdessä Demokraatissa julkaistiin kirjoitus, jossa kehotettiin suurin kirjaimin äänestämään näissä vaaleissa Väyrystä, mikä antaisi ”äkkilähdön Sipilälle”. Järkeily menisi niin, että Väyrysen menestys Sipilän tukemaa Vanhasta vastaan johtaisi pääministerin lähtöön.

Saatiin tällä viikolla vaaleihin myös elementti, joka oli täysin yllätyksellinen, joidenkin mielestä varmaan myös härski. Eduskunnan ulkopuolisen Liberaalipuolue – Vapaus valita –puolueen (entinen Viskipuolue) puoluesihteeri Tuomas Tiainen kertoi löytäneensä ehdokas Huhtasaaren Jyväskylän yliopistolle tekemästä lopputyöstä kopiointia. Asiasta nousi kohu läpi median, ja yliopisto selvittää parhaillaan väitteen todenperäisyyttä.

Miksi pienpuolueen aktiivi toi asiansa esille juuri nyt? Siitä voi kukin tehdä omia johtopäätöksiä tästä puoluesihteeri Tiaisen kirjoituksesta: http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249212-laura-huhtasaaren-gradu-on-plagioitu

]]>
126 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249380-peli-sauli-niiniston-takana-sai-jo-harskeja-piirteita#comments Kotimaa Presidentinvaalit Fri, 19 Jan 2018 07:09:40 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249380-peli-sauli-niiniston-takana-sai-jo-harskeja-piirteita
Maksuton ehkäisy: kaikkien sukupuolten etu http://alviinaalamets.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249314-maksuton-ehkaisy-kaikkien-sukupuolten-etu <p>Tänään valtuustomme hyväksyi tärkeän esityksen maksuttomasta ehkäisystä.&nbsp;<br /><br />Aloite&nbsp;parantaa helsinkiläisten hyvinvointia, kaupungin taloudellista tehokkuutta ja nuorten oikeuksia. Tämä aloite on hyvin tärkeä epätoivottujen raskauksien ja sukupuolitautien ehkäisemisessä. &nbsp;Pohjimmiltaan valtuustoaloitteessa on kuitenkin kyse tasa-arvosta.&nbsp;</p><p>Maksuton ehkäisy edistää kaikkien sukupuolten tasa-arvoa. Taloudellinen taakka ehkäisystä on usein naisilla, ja pienituloisuus voi estää ehkäisyn käytön. Moni tulee myös isäksi toivomattaan. Kun ehkäisy on saatavilla varakkuudesta riippumatta, on sen vakaa käyttö mahdollista useammalle.<br /><br />Aloitteen rinnalla on paljon tehtävää. Tarvitsemme lisää seksipositiivista, yksilön oikeuksia ja valintoja kunnioittavaa seksuaalikasvatusta ja terveysneuvontaa. Seksi on oikein harrastettuna terveellistä. Hyssyttely ja häpeä aiheuttavat turhaa pelkoa ja terveysongelmia. &nbsp;On tärkeää, että tietoa seksuaaliterveydestä saa riittävästi ja esimerkiksi kondomien jakelusta huolehditaan niin, että niitä on saatavilla kouluissa, nuorisotaloilla, opiskelijaterveydenhuollossa ja muualla, missä nuoret ovat.<br />&nbsp;</p><p>Nuorille on tärkeää olla useita ehkäisyvaihtoehtoja, minkä aloite mahdollistaa. Samalla on todettava, että ehkäisyvaihtoehtojen valikoima on nykyisellään harmillisen heikko. Monet saavat raskaita fyysisiä ja psyykkisiä oireita esimerkiksi hormonaalisesta ehkäisystä. Monille mikään saattavilla oleva ehkäisymuoto ei ole yksilöllisen terveyden kannalta optimaalinen. Nykyiset menetelmät eivät yksinkertaisesti ole riittävän hyviä kaikille. Se ei ole tämän aloitteen vika, mutta kertoo siitä, että kehitettävää on paljon. Oikeus hyviin ehkäisymenetelmiin on nostettava keskiöön.<br /><br />Terveydenhuollon palveluita ei harmillisen usein mietitä sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Moni ei ole tietoinen kaupungin tarjoamista palveluista. Moni nainen pelkää gynekologille menoa ja kivuliaita toimenpiteitä. Myös tähän on kiinnitettävä huomiota, jotta ehkäisyn saavutettavuus paranee. Maailmalla ollaan pyritty esimerkiksi kehittämään kivuttomampia hoitomenetelmiä. Meidän tulisi panostaa niiden käyttöönottoon ja yksilön kohtaamiseen.<br /><br />Iloitsen siitä, että aloitteen hyväksyessään valtuutetut olivat tänään&nbsp;nuorten, etenkin tyttöjen ja nuorten naisten puolella.<br />&nbsp;</p> Tänään valtuustomme hyväksyi tärkeän esityksen maksuttomasta ehkäisystä. 

Aloite parantaa helsinkiläisten hyvinvointia, kaupungin taloudellista tehokkuutta ja nuorten oikeuksia. Tämä aloite on hyvin tärkeä epätoivottujen raskauksien ja sukupuolitautien ehkäisemisessä.  Pohjimmiltaan valtuustoaloitteessa on kuitenkin kyse tasa-arvosta. 

Maksuton ehkäisy edistää kaikkien sukupuolten tasa-arvoa. Taloudellinen taakka ehkäisystä on usein naisilla, ja pienituloisuus voi estää ehkäisyn käytön. Moni tulee myös isäksi toivomattaan. Kun ehkäisy on saatavilla varakkuudesta riippumatta, on sen vakaa käyttö mahdollista useammalle.

Aloitteen rinnalla on paljon tehtävää. Tarvitsemme lisää seksipositiivista, yksilön oikeuksia ja valintoja kunnioittavaa seksuaalikasvatusta ja terveysneuvontaa. Seksi on oikein harrastettuna terveellistä. Hyssyttely ja häpeä aiheuttavat turhaa pelkoa ja terveysongelmia.  On tärkeää, että tietoa seksuaaliterveydestä saa riittävästi ja esimerkiksi kondomien jakelusta huolehditaan niin, että niitä on saatavilla kouluissa, nuorisotaloilla, opiskelijaterveydenhuollossa ja muualla, missä nuoret ovat.
 

Nuorille on tärkeää olla useita ehkäisyvaihtoehtoja, minkä aloite mahdollistaa. Samalla on todettava, että ehkäisyvaihtoehtojen valikoima on nykyisellään harmillisen heikko. Monet saavat raskaita fyysisiä ja psyykkisiä oireita esimerkiksi hormonaalisesta ehkäisystä. Monille mikään saattavilla oleva ehkäisymuoto ei ole yksilöllisen terveyden kannalta optimaalinen. Nykyiset menetelmät eivät yksinkertaisesti ole riittävän hyviä kaikille. Se ei ole tämän aloitteen vika, mutta kertoo siitä, että kehitettävää on paljon. Oikeus hyviin ehkäisymenetelmiin on nostettava keskiöön.

Terveydenhuollon palveluita ei harmillisen usein mietitä sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Moni ei ole tietoinen kaupungin tarjoamista palveluista. Moni nainen pelkää gynekologille menoa ja kivuliaita toimenpiteitä. Myös tähän on kiinnitettävä huomiota, jotta ehkäisyn saavutettavuus paranee. Maailmalla ollaan pyritty esimerkiksi kehittämään kivuttomampia hoitomenetelmiä. Meidän tulisi panostaa niiden käyttöönottoon ja yksilön kohtaamiseen.

Iloitsen siitä, että aloitteen hyväksyessään valtuutetut olivat tänään nuorten, etenkin tyttöjen ja nuorten naisten puolella.
 

]]>
50 http://alviinaalamets.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249314-maksuton-ehkaisy-kaikkien-sukupuolten-etu#comments Kotimaa Ehkäisy Helsinki Helvaltuusto Seksuaali- ja lisääntymisoikeudet Wed, 17 Jan 2018 21:22:45 +0000 Alviina Alametsä http://alviinaalamets.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249314-maksuton-ehkaisy-kaikkien-sukupuolten-etu
Voihan tantraseksi sentään http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249309-voihan-tantraseksi-sentaan <p>Tantraseksi ei ainakaan lisää Suomen puolustustrategista osaamista, kun kuuntelin Merja Kyllösen vaalitentin Yleltä.</p><p>Joillakin menee pahasti sekaisin puolustusliitto ja sota. Jos ilmastonmuutosta torjuttaisiin ilman minkäänlaista valmistautumista strtegiseen toimintaan niitä asioita vastaan jotka mielestämme aiheuttavat ilmastonmuutosta olisimme kuin Merja Kyllönen puolustamassa Suomea.</p><p>Aivan sama hänelle ostetaanko torjuntaa varten 16 vai 64 uutta konetta. Eli ilmastonsuojeluakin tulee hänen oppiensa mukaan tehdä vain niin paljon kuin tuntuu rahkeissa olevan varaa, aivan kuten kotitaloudessakin voidaan maksaa jätehoidosta vain se mikä liikenee ja loput voidaan jemmata metsiin.</p><p>Kun kuuntelin hänen puheitaan tuli nopeasti selväksi, että hän ei ole ehdolla aidosti, vaan hän tuli puhumaan rauhasta. Rauha joka hänelle on sinänsä arvokas asia, ei kuitenkaan saa olla aseiden pelolla oleva rauha vaan se on hänen mielestään tantraseksin aikana saatu mielentila, jossa ei aseilla ole mitään tekemistä.</p><p>Valitettavasti maailma on täynnä aseita joten ainoa keino pysyttäytyä rauhassa on antaa kaverin ymmärtää, että pystymme vastaamaan hänen mahdolliseen toiveeseen vallata meiltä meidän omaamme.</p><p>Siinä tarvitaan ne 64 konetta, jos 16 on naurettavan koska 16 on naurettavan vähän.</p><p>Kyllä kotitaloudessakin investoidaan turvallisuuteen ja tehdään pitkän tähtäimen suunnitelmia, eikä vain istuta sohvalla ja ajatella, että ollaan aina pärjätty ilman ja pärjätään vastakin.</p><p>Valitettavasti toistamalla vain omaa aseettomuutta ei vieraan vallan sotavoimia voida vastustaa.</p><p>Kysymykseen Venäjästä ehdokas vastasi hyökkäämällä Yhdysvaltojen ja Ruotsin sotaharjoituksia vastaan. Että sellainen rauhanapostoli, että hyökkää jenkkejä vastaan, vaikka kysymys oli vain hänen mielipiteestä Venäjää kohtaan.</p><p>Tulee Juicen sanoitus mieleen, jossa kaikki rauhanvastustajat ammutaan.</p> Tantraseksi ei ainakaan lisää Suomen puolustustrategista osaamista, kun kuuntelin Merja Kyllösen vaalitentin Yleltä.

Joillakin menee pahasti sekaisin puolustusliitto ja sota. Jos ilmastonmuutosta torjuttaisiin ilman minkäänlaista valmistautumista strtegiseen toimintaan niitä asioita vastaan jotka mielestämme aiheuttavat ilmastonmuutosta olisimme kuin Merja Kyllönen puolustamassa Suomea.

Aivan sama hänelle ostetaanko torjuntaa varten 16 vai 64 uutta konetta. Eli ilmastonsuojeluakin tulee hänen oppiensa mukaan tehdä vain niin paljon kuin tuntuu rahkeissa olevan varaa, aivan kuten kotitaloudessakin voidaan maksaa jätehoidosta vain se mikä liikenee ja loput voidaan jemmata metsiin.

Kun kuuntelin hänen puheitaan tuli nopeasti selväksi, että hän ei ole ehdolla aidosti, vaan hän tuli puhumaan rauhasta. Rauha joka hänelle on sinänsä arvokas asia, ei kuitenkaan saa olla aseiden pelolla oleva rauha vaan se on hänen mielestään tantraseksin aikana saatu mielentila, jossa ei aseilla ole mitään tekemistä.

Valitettavasti maailma on täynnä aseita joten ainoa keino pysyttäytyä rauhassa on antaa kaverin ymmärtää, että pystymme vastaamaan hänen mahdolliseen toiveeseen vallata meiltä meidän omaamme.

Siinä tarvitaan ne 64 konetta, jos 16 on naurettavan koska 16 on naurettavan vähän.

Kyllä kotitaloudessakin investoidaan turvallisuuteen ja tehdään pitkän tähtäimen suunnitelmia, eikä vain istuta sohvalla ja ajatella, että ollaan aina pärjätty ilman ja pärjätään vastakin.

Valitettavasti toistamalla vain omaa aseettomuutta ei vieraan vallan sotavoimia voida vastustaa.

Kysymykseen Venäjästä ehdokas vastasi hyökkäämällä Yhdysvaltojen ja Ruotsin sotaharjoituksia vastaan. Että sellainen rauhanapostoli, että hyökkää jenkkejä vastaan, vaikka kysymys oli vain hänen mielipiteestä Venäjää kohtaan.

Tulee Juicen sanoitus mieleen, jossa kaikki rauhanvastustajat ammutaan.

]]>
68 http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249309-voihan-tantraseksi-sentaan#comments Kotimaa Presidentinvaalit 2018 Wed, 17 Jan 2018 20:17:53 +0000 Ari Alsio http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249309-voihan-tantraseksi-sentaan
Niinistön ja Haaviston vaalitenttikannat itärajan turvallisuudesta puistattavat http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249308-niiniston-ja-haaviston-vaalitenttikannat-itarajan-turvallisuudesta-puistattavat <p>Gallupien kärjessä olevat presidenttiehdokkaat Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto esittivät Ylen henkilökohtaisissa vaalitenteissä Suomen itärajaa ja Suomen Nato-jäsenyyttä koskevia kannanottoja, joita on syytä käydä hieman tarkemmin läpi ennen varsinaista vaalipäivää. Sauli Niinistön henkilökohtainen vaalitentti oli maanantaina 15.1.2018 (<a href="https://areena.yle.fi/1-4297508#autoplay=true"><u>Yle Areena 15.1.2018, Niinistö</u></a>) ja Pekka Haaviston tiistaina 16.1.2018 (<a href="https://areena.yle.fi/1-4297512"><u>Yle Areena 16.1.2018, Haavisto</u></a>).</p><p>Ehdokkaat lausuivat kutakuinkin seuraavasti Suomen itärajan turvallisuudesta.</p><p>Sauli Niinistö (haastattelun kohdasta 49.43 eteenpäin):</p><p>&rdquo;<em>Siinä tilanteessa, jos Suomi liittyisi Natoon, niin Venäjän ja Naton keskinäinen maaraja tuplaantuisi osapuilleen. Elikkä ainakin 50 prosentin mahdollisuus noin siinä sitten noin ihan kilometreissä laskettuna olisi [Venäjän hyökkäykselle Nato-maahan].</em>&rdquo;</p><p>&rdquo;<em>Kilometritkö tässä ratkaisevat?</em>&rdquo;, toimittaja Seija Vaaherkumpu kysyi jatkona.</p><p>&rdquo;<em>Ei, mutta onhan Suomella, Suomen raja on vähän erilainen kuin muut. Hyvin harvaan asuttu. Se muuttaisi tilannetta sillä tavalla, eli se saattaisi olla myöskin vaikeammin puolustettavissa kuin sitten hyvin rakennettu ympäristö ja selkeä ympäristö siinä mielessä</em>.&rdquo;</p><p>Pekka Haavisto (haastattelun kohdasta 44.43 eteenpäin):</p><p>&rdquo;<em>Jos hakisimme Nato-jäsenyyttä, hyvin luontainen ratkaisu Venäjältä olisi lisätä Naton rajalle - eli siis Suomen ja Venäjän väliselle rajalle - omaa aseistustaan. Meille tulisi tilanne, jossa meidän pitäisi reagoida tähän, olisi suuri kansalaisten paine ja myös varmaankin Naton paine lisätä sitten aseistusta meidän puolellamme. Tulisimme varustelukierteeseen, jota olemme pyrkineet välttämään omalla puolellamme.</em>&rdquo;</p><p>Aikaisemmasta vaiheessa (kohta 42.30) Haavisto totesi Yhdysvaltain asemasta Itämeren ympäristössä Suomen ja Ruotsin turvallisuuden apuna: &rdquo;<em>En usko kuitenkaan, että Yhdysvallat voi ikään kuin Suomen turvallisuutta taata tai sitä roolia tehdä.</em>&rdquo;</p><p>Haastattelussa ilmoitetusti Haaviston mukaan Suomeen kohdistuvassa kriisissä ja sodassa Suomen apu on EU ja Lissabonin sopimuksen 42.7-artikla. Haavisto nimesi erikseen Saksan ja Ranskan uskottavimpina avun takaajina kuin Yhdysvallat. Haavisto vertasi selkeästi haastattelussa Saksaa ja Ranskaa Yhdysvaltoihin, ja Saksa ja Ranska ovat Haavistolle uskottavammat avustajat kuin Yhdysvallat.</p><p>Niinistön ja Haaviston kommentit olivat varmaan karmeaa kuultavaa niille, joilla on edes hieman ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntemusta. Niinistön ja Haaviston kommentit olivat suorastaan kylmääviä epäjohdonmukaisuudeltaan.</p><p>Molempien presidenttiehdokkaiden ajatusmaailmaa kuvastaa Venäjän pelko ja Suomen itärajan heikon sotilaallisen turvallisuuden pelko. Niinistön ja Haaviston ainoa kriteeri Suomen Nato-jäsenyydelle on Venäjä, ei esimerkiksi kuuluminen yhtenä päättäjätahona kaikkiin niihin läntisiin järjestöihin, joilla on vaikutusta Suomen asioihin.</p><p>Haastattelujen perusteella sekä Niinistön että Haaviston Venäjän pelko on syvälle juurtunutta ja perustavaa laatua olevaa. Jokaista Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista aikomusta, kannanottoa ja toimea he arvioivat &rdquo;mitähän Venäjä tästä ajattelee&rdquo; -tyylillä.</p><p>&rdquo;Mitähän Venäjä tästä ajattelee&rdquo;, kun emme päästäneet venäläistä koululaivaa Zapad-sotaharjoituksen aikaan syyskuussa 2017 Ahvenanmaalle Maarianhaminaan?</p><p>&rdquo;Mitähän Venäjä tästä ajattelee&rdquo;, kun emme päästäneet EU:n joidenkin jäsenmaiden pyynnöstä venäläispoliitikkoja Helsinkiin juhlimaan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi Etykin 40-vuotisjuhlaa heinäkuussa 2015.</p><p>Presidenttiehdokkaat Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto sekä myös ehdokas Matti Vanhanen ovat Ylen presidenttiehdokashaastettujen perusteella valmiita antamaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisista päätösvaltaa Venäjälle.</p><p>Erityisesti päätösvallan antamiselle Venäjälle on valmiutta Sauli Niinistöllä, ja olen kirjoittanut tuosta tarkemmin aikaisemmassa blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Presidenttiehdokas Niinistö: Venäjä päättää Suomen Nato-asian - ei Suomi itse</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247712-presidenttiehdokas-niinisto-venaja-paattaa-suomen-nato-asian-ei-suomi-itse"><u>US-blogi 16.12.2017</u></a>). Niinistö on määrittelyt tarkasti ne asiat, joilla Venäjä pystyy pitämään Suomen Nato-jäsenyyden ulkopuolella. Suomen Nato-jäsenyydestä on Venäjälle siis annettu tosiasiallisesti päätäntäoikeus. Venäjän toimet ratkaisevat Suomen Nato-jäsenyyden.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Noita kolmea edellä mainittua presidenttiehdokasta yhdistää se, että he ovat olleet poliittisella mandaatilla valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeimmassa johdossa päättäjinä ministereinä ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (UTVA) jäseninä tai presidenttinä.</p><p>Presidenttiehdokas Haavisto on ollut ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsen Kataisen hallituksessa 13.3.2014-24.6.2014 välisen ajan ja Stubbin hallituksessa 24.6.2014-26.9.2014 välisen ajan. Myös presidenttiehdokas Paavo Väyrynen on ollut valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeimmassa johdossa ministerinä ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenenä (UTVA).</p><p>Mielenkiintoista on myös näiden neljän henkilön yhtäaikaiset jäsenyydet ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa, jonka kokouksiin myös presidentti osallistuu (TP + UTVA):</p><ul><li>Vanhanen II -hallitus 19.4.2007-22.6.2010: Matti Vanhanen (pääministeri) ja Paavo Väyrynen (ulkomaankauppa- ja kehitysministeri).</li><li>Katainen I -hallitus 13.3.2014 -24.6.2014: Pekka Haavisto (kehitysministeri) ja Sauli Niinistö (presidentti).</li><li>Stubb I -hallitus 24.6.2014-26.9.2014: Pekka Haavisto (kehitysministeri) ja Sauli Niinistö (presidentti).</li></ul><p>Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto ovat siis yhdessä olleet päättämissä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa korkeimmalla tasolla 13.3.2014-26.9.2014 välisen ajan.</p><p>Eipä ihme, että Suomen Nato-jäsenyydestä ja Suomen itärajasta ajatellaan yks yhteen.</p><p>Sen sijaan neljä muuta presidenttiehdokasta eivät ole olleet valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeimmissa tehtävissä. Ei Nils Torvalds, ei Laura Huhtasaari, ei Tuula Haatainen eikä Merja Kyllönenkään ollessaan ministerinä Kataisen hallituksessa 22.6.2011-4.4.2014 välisen ajan.</p><p>Ehdokkaan Nato-kanta ja suhtautuminen Venäjään ei sinänsä perustu siihen, kuinka korkeassa asemassa ehdokas on ollut Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksentekijänä, mutta tiettyihin perusteisiin se on selkeästi vaikuttanut, kuten edellä olevat samankaltaiset lainaukset presidenttiehdokas Haaviston ja Niinistön ehdokashaastatteluista osoittavat.</p><p>Uskallan väittää, että Niinistön, Haaviston, Vanhasen ja Väyrysen Venäjä- ja Nato-kantojen sekä Venäjän pelko on syötetty niissä valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeimmissa tehtävissä, joita he ovat hoitaneet. Kyse on Venäjän pelosta, mutta minkä sen on synnyttänyt? Onko Venäjällä ollut erityistä vaikutusvaltaa Suomen korkeimpaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen johtoon?</p><p>Kirjoitin jo vuoden 2015 alussa blogikirjoituksen otsikolla &rdquo;<em>Kuinka Putin on oikein saanut presidentti Niinistön niin pelokkaaksi?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185281-kuinka-putin-on-oikein-saanut-presidentti-niiniston-niin-pelokkaaksi"><u>US-blogi 25.1.2015</u></a>). Kirjoitin tuolloin muun muassa, että &rdquo;<em>Puhuttaessa Venäjästä pelko on ollut nähtävissä jopa presidentin kasvoilta</em>&rdquo; ja tuo on edelleen totta. Saman ovat huomanneet myös muut. Kolumnisti Yrjö Rautio kirjoitti Helsingin Sanomissa Niinistön Venäjä-pelokkuudesta kirjoituksen otsikolla &rdquo;<em>Pelästyttivätkö Putinin puheet Niinistön varovaiselle Nato-kannalle?</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000002769839.html"><u>HS 17.10.2014</u></a>).</p><p>Onko Venäjä pelotellut Suomea? Onko Venäjä pelotellut presidentti Niinistöä ja niitä, jotka osallistuvat etenkin kollegiomuotoiseen TP + UTVA -päätöksentekoon, siis korkeimpaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen päätöksentekoon? Kollegiomuotoista päätöksentekoa on pidettävä uudistuksia hidastavana. Kollegiomuotoisessa päätöksenteossa yhdellä johtohenkilöllä voi olla tosiasiallinen päätösvalta, jota muut eivät uskalla haastaa, vaikka halukkuutta olisikin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Pidän hyvin todennäköisenä, että Venäjä on kahdenvälisissä tapaamisissa &rdquo;tehnyt selväksi&rdquo; Suomen korkeimmalle ulko- ja turvallisuuspoliittiselle johdolle sanallisesti uhkaillen sen, mitä seuraisi, jos Suomi liittyisi Natoon.</p><p>Samat &rdquo;selväksi tekemisen&rdquo; sanalliset uhkaamiset Venäjä on tehnyt kaikille niille maille, jotka ovat liittyneet Natoon vuonna 1999 ja sen jälkeen. Uhkailu alkoi Puolan Nato-jäsenyyshankkeesta. Sanamuodoiltaan samanlaista uhkailua on esitetty kaikille 1999 jälkeen Natoon liittyneille.</p><p>Nuo tutut vuodesta toiseen toistetut venäläiskannanotot ovat luettavissa Pravdan vuoden 1999 kirjoituksesta otsikolla &rdquo;<em>Почему</em> <em>расширение</em> <em>НАТО</em> <em>представляет</em> <em>угрозу</em> <em>для</em> <em>России</em><em>. </em><em>МЕМОРАНДУМ</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Miksi Naton laajentuminen uhkaa Venäjää. MUISTIO</em>&rdquo;) (<a href="https://www.pravda.ru/news/world/15-03-1999/903901-0/"><u>Pravda 15.3.1999</u></a>).</p><p>Puola, Tšekki ja Unkari liittyivät Natoon 12.3.1999, kun Pravdan muistio julkaistiin kolme päivää myöhemmin 15.3.1999. Pravdan muistion teksti lienee alun perin laadittu Venäjän ulkoministeriössä, koska samaa virttä olemme saaneet kuunnella jo kohta 19 vuoden ajan melkeinpä sanasta sanaan Venäjän ulkoministeriön kannanotoissa. Kirjoitus on syytä käydä lukemassa konekäännöksenä niidenkin, jotka eivät osaa venäjän kieltä.</p><p>Tuon vuoden 1999 uhkailuvirren ensikuulemisen jälkeen Natoon on liittynyt 13 uutta jäsenmaata Euroopasta, kun mukaan lasketaan vuoden 1999 uudet jäsenet. Näistä maista yhteenkään Venäjä ei ole hyökännyt eikä tehnyt muutakaan sotilaallisesti konkreettisia. Uudet Nato-maat ovat saaneet olla yllättävän rauhassa.</p><p>Venäjä tekee kaikkensa, ettei maa liittyisi Natoon, mutta liittymisen myötä jäsenyys otetaan tosiasiana.</p><p>Venäjän puheet ovat puheita, vain teot ratkaisevat. Sama koskee myös Kiinaa ja Yhdysvaltoja. Suurvaltoja arvioitaessa vain teot ratkaisevat. Venäjän puheisiin ja tekoihin liittyvä mielenkiintoinen tuore kirjoitus löytyy Interfax-sivustolta, jolle venäläinen diplomaatti ja entinen varaulkoministeri Aleksei Meškov antoi haastattelun otsikolla &rdquo;<em>Алексей</em> <em>Мешков</em>: <em>Россия</em> <em>по</em><em>-</em><em>прежнему</em> <em>не</em> <em>рассматривает</em> <em>НАТО</em> <em>как</em> <em>противника</em> <em>и</em> <em>угрозу</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;A<em>leksei Meškov: Venäjä ei vieläkään pidä Natoa vastustajana ja uhkan</em>a&rdquo;) (<a href="http://www.interfax.ru/interview/512309"><u>Interfax 8.6.2016</u></a>). Tuokin kirjoitus kannattaa käydä lukemassa vaikkapa konekäännöksenä.</p><p>Venäjääkin pitää siis arvioida aina ensisijaisesti tekojen perusteella, ei sanojen perusteella. Venäjä on toki lisännyt sotilaallista varustautumista ja uhkaavaa sotilaallista harjoittelua huolestuttaen myös Nato-maita, mutta monien Venäjän toimien pohjimmainen päämäärä on ollut mielipidevaikuttaminen uhkailemalla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Presidenttiehdokas Niinistön sanat Suomen itärajasta kertovat totuutta Suomen puolustuskyvystä. Niinistö sanat paljastavat, ettei Suomella ei ole todellista puolustuskykyä vastata Venäjän sotilasvoimaan itärajalla.</p><p>Suomessa pidetään yllä hyvän puolustuskyvyn imagoa. Sitä pitävät yllä poliitikot ja sitä pidetään yllä yleisellä asevelvollisuudella. Kansa on ottanut Suomen hyvän puolustuskyvyn todesta eikä puolustuskyvyn arvostelijoita katsota hyvällä.</p><p>Presidenttiehdokas Niinistölle asettava kysymys kuuluukin: olisiko Suomen itäraja paremmin turvattu sotilaallisessa kriisissä tai sodassa Suomen ollessa Naton jäsenmaa vai Suomen ei ollessa Naton jäsenmaa. Nostaisiko vai laskisiko Nato-jäsenyys Venäjän hyökkäyskynnystä Suomeen yli itärajan?</p><p>Sekä Niinistön että Haaviston mielestä Nato-jäsenyyden myötä Venäjän hyökkäyskynnys laskisi, kun minun mielestä kynnys nousuisi. Nato-jäsenyys lisää vihollistahon hyökkäyskynnystä, ei laske.</p><p>Se, miksi Suomi alistuu helposti Venäjän tahtoon, on maan heikko todellinen puolustuskyky etenkin pitkällä itärajalla. Venäjä tietää tuon pohjimmaisen totuuden ja testaa vaikutusmahdollisuuksiaan Suomen päätäntään aina silloin tällöin, mistä yhtenä esimerkkinä itärajan pakolaisasia parin vuoden takaa. Vieläkö Suomi ymmärtää Venäjän yskän ja toimii niin kuin Venäjä toivoo Suomen toimivan.</p><p>Kun muut riittämättömän puolustuskyvyn omaavat maat itäisessä Euroopassa liittyivät Natoon heti, kun siihen tarjottiin mahdollisuus, niin Suomi on katsonut edukseen toisenlaisen ratkaisun. Valittu ratkaisu rajoittaa Suomen itsenäistä päätöksentekoa vastaavasti kuin kylmän sodan aikaankin.</p><p>Venäjä tietää Suomen puolustuskyvyn heikkouden pitää huolta laajasta harvaanasutusta maa-alueesta. Harvaanasuttuun maahan on helppo tunkeutua. Venäjä tietää myös, että miinakielto on oleellisesti heikentänyt etenkin juuri itärajan viereisiä laajojen harvaanasuttujen maa-alueiden turvallisuutta. Miinat on hyvä puolustus harvaanasutulle maalle, joka haluaa suojata asumattomankin alueensa valloittamiseen pyrkivältä. On selvää, ettei näin laajaa maata voi puolustaa yksin vain 2,8 miljardin euron puolustusbudjetilla ja vain 1,2-1,3 prosentin osuudella bruttokansantuotteesta.</p><p>En voisi ikinä äänestää presidentiksi Sauli Niinistöä, Pekka Haavistoa tai Matti Vanhasta. Kaikki ovat kuin samasta puusta veistettyä ilman mitään mielipide-eroa. Heitä yhdistää jäsenyydet TP + UTVA:ssa, jossa ajatukset lienee muovattu ajan myötä yhteneviksi Venäjän myötävaikutuksella.</p> Gallupien kärjessä olevat presidenttiehdokkaat Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto esittivät Ylen henkilökohtaisissa vaalitenteissä Suomen itärajaa ja Suomen Nato-jäsenyyttä koskevia kannanottoja, joita on syytä käydä hieman tarkemmin läpi ennen varsinaista vaalipäivää. Sauli Niinistön henkilökohtainen vaalitentti oli maanantaina 15.1.2018 (Yle Areena 15.1.2018, Niinistö) ja Pekka Haaviston tiistaina 16.1.2018 (Yle Areena 16.1.2018, Haavisto).

Ehdokkaat lausuivat kutakuinkin seuraavasti Suomen itärajan turvallisuudesta.

Sauli Niinistö (haastattelun kohdasta 49.43 eteenpäin):

Siinä tilanteessa, jos Suomi liittyisi Natoon, niin Venäjän ja Naton keskinäinen maaraja tuplaantuisi osapuilleen. Elikkä ainakin 50 prosentin mahdollisuus noin siinä sitten noin ihan kilometreissä laskettuna olisi [Venäjän hyökkäykselle Nato-maahan].

Kilometritkö tässä ratkaisevat?”, toimittaja Seija Vaaherkumpu kysyi jatkona.

Ei, mutta onhan Suomella, Suomen raja on vähän erilainen kuin muut. Hyvin harvaan asuttu. Se muuttaisi tilannetta sillä tavalla, eli se saattaisi olla myöskin vaikeammin puolustettavissa kuin sitten hyvin rakennettu ympäristö ja selkeä ympäristö siinä mielessä.”

Pekka Haavisto (haastattelun kohdasta 44.43 eteenpäin):

Jos hakisimme Nato-jäsenyyttä, hyvin luontainen ratkaisu Venäjältä olisi lisätä Naton rajalle - eli siis Suomen ja Venäjän väliselle rajalle - omaa aseistustaan. Meille tulisi tilanne, jossa meidän pitäisi reagoida tähän, olisi suuri kansalaisten paine ja myös varmaankin Naton paine lisätä sitten aseistusta meidän puolellamme. Tulisimme varustelukierteeseen, jota olemme pyrkineet välttämään omalla puolellamme.

Aikaisemmasta vaiheessa (kohta 42.30) Haavisto totesi Yhdysvaltain asemasta Itämeren ympäristössä Suomen ja Ruotsin turvallisuuden apuna: ”En usko kuitenkaan, että Yhdysvallat voi ikään kuin Suomen turvallisuutta taata tai sitä roolia tehdä.

Haastattelussa ilmoitetusti Haaviston mukaan Suomeen kohdistuvassa kriisissä ja sodassa Suomen apu on EU ja Lissabonin sopimuksen 42.7-artikla. Haavisto nimesi erikseen Saksan ja Ranskan uskottavimpina avun takaajina kuin Yhdysvallat. Haavisto vertasi selkeästi haastattelussa Saksaa ja Ranskaa Yhdysvaltoihin, ja Saksa ja Ranska ovat Haavistolle uskottavammat avustajat kuin Yhdysvallat.

Niinistön ja Haaviston kommentit olivat varmaan karmeaa kuultavaa niille, joilla on edes hieman ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntemusta. Niinistön ja Haaviston kommentit olivat suorastaan kylmääviä epäjohdonmukaisuudeltaan.

Molempien presidenttiehdokkaiden ajatusmaailmaa kuvastaa Venäjän pelko ja Suomen itärajan heikon sotilaallisen turvallisuuden pelko. Niinistön ja Haaviston ainoa kriteeri Suomen Nato-jäsenyydelle on Venäjä, ei esimerkiksi kuuluminen yhtenä päättäjätahona kaikkiin niihin läntisiin järjestöihin, joilla on vaikutusta Suomen asioihin.

Haastattelujen perusteella sekä Niinistön että Haaviston Venäjän pelko on syvälle juurtunutta ja perustavaa laatua olevaa. Jokaista Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista aikomusta, kannanottoa ja toimea he arvioivat ”mitähän Venäjä tästä ajattelee” -tyylillä.

”Mitähän Venäjä tästä ajattelee”, kun emme päästäneet venäläistä koululaivaa Zapad-sotaharjoituksen aikaan syyskuussa 2017 Ahvenanmaalle Maarianhaminaan?

”Mitähän Venäjä tästä ajattelee”, kun emme päästäneet EU:n joidenkin jäsenmaiden pyynnöstä venäläispoliitikkoja Helsinkiin juhlimaan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi Etykin 40-vuotisjuhlaa heinäkuussa 2015.

Presidenttiehdokkaat Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto sekä myös ehdokas Matti Vanhanen ovat Ylen presidenttiehdokashaastettujen perusteella valmiita antamaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisista päätösvaltaa Venäjälle.

Erityisesti päätösvallan antamiselle Venäjälle on valmiutta Sauli Niinistöllä, ja olen kirjoittanut tuosta tarkemmin aikaisemmassa blogikirjoituksessa otsikolla ”Presidenttiehdokas Niinistö: Venäjä päättää Suomen Nato-asian - ei Suomi itse” (US-blogi 16.12.2017). Niinistö on määrittelyt tarkasti ne asiat, joilla Venäjä pystyy pitämään Suomen Nato-jäsenyyden ulkopuolella. Suomen Nato-jäsenyydestä on Venäjälle siis annettu tosiasiallisesti päätäntäoikeus. Venäjän toimet ratkaisevat Suomen Nato-jäsenyyden.

                                                                                      ****

Noita kolmea edellä mainittua presidenttiehdokasta yhdistää se, että he ovat olleet poliittisella mandaatilla valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeimmassa johdossa päättäjinä ministereinä ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (UTVA) jäseninä tai presidenttinä.

Presidenttiehdokas Haavisto on ollut ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsen Kataisen hallituksessa 13.3.2014-24.6.2014 välisen ajan ja Stubbin hallituksessa 24.6.2014-26.9.2014 välisen ajan. Myös presidenttiehdokas Paavo Väyrynen on ollut valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeimmassa johdossa ministerinä ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenenä (UTVA).

Mielenkiintoista on myös näiden neljän henkilön yhtäaikaiset jäsenyydet ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa, jonka kokouksiin myös presidentti osallistuu (TP + UTVA):

  • Vanhanen II -hallitus 19.4.2007-22.6.2010: Matti Vanhanen (pääministeri) ja Paavo Väyrynen (ulkomaankauppa- ja kehitysministeri).
  • Katainen I -hallitus 13.3.2014 -24.6.2014: Pekka Haavisto (kehitysministeri) ja Sauli Niinistö (presidentti).
  • Stubb I -hallitus 24.6.2014-26.9.2014: Pekka Haavisto (kehitysministeri) ja Sauli Niinistö (presidentti).

Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto ovat siis yhdessä olleet päättämissä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa korkeimmalla tasolla 13.3.2014-26.9.2014 välisen ajan.

Eipä ihme, että Suomen Nato-jäsenyydestä ja Suomen itärajasta ajatellaan yks yhteen.

Sen sijaan neljä muuta presidenttiehdokasta eivät ole olleet valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeimmissa tehtävissä. Ei Nils Torvalds, ei Laura Huhtasaari, ei Tuula Haatainen eikä Merja Kyllönenkään ollessaan ministerinä Kataisen hallituksessa 22.6.2011-4.4.2014 välisen ajan.

Ehdokkaan Nato-kanta ja suhtautuminen Venäjään ei sinänsä perustu siihen, kuinka korkeassa asemassa ehdokas on ollut Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksentekijänä, mutta tiettyihin perusteisiin se on selkeästi vaikuttanut, kuten edellä olevat samankaltaiset lainaukset presidenttiehdokas Haaviston ja Niinistön ehdokashaastatteluista osoittavat.

Uskallan väittää, että Niinistön, Haaviston, Vanhasen ja Väyrysen Venäjä- ja Nato-kantojen sekä Venäjän pelko on syötetty niissä valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeimmissa tehtävissä, joita he ovat hoitaneet. Kyse on Venäjän pelosta, mutta minkä sen on synnyttänyt? Onko Venäjällä ollut erityistä vaikutusvaltaa Suomen korkeimpaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen johtoon?

Kirjoitin jo vuoden 2015 alussa blogikirjoituksen otsikolla ”Kuinka Putin on oikein saanut presidentti Niinistön niin pelokkaaksi?” (US-blogi 25.1.2015). Kirjoitin tuolloin muun muassa, että ”Puhuttaessa Venäjästä pelko on ollut nähtävissä jopa presidentin kasvoilta” ja tuo on edelleen totta. Saman ovat huomanneet myös muut. Kolumnisti Yrjö Rautio kirjoitti Helsingin Sanomissa Niinistön Venäjä-pelokkuudesta kirjoituksen otsikolla ”Pelästyttivätkö Putinin puheet Niinistön varovaiselle Nato-kannalle?” (HS 17.10.2014).

Onko Venäjä pelotellut Suomea? Onko Venäjä pelotellut presidentti Niinistöä ja niitä, jotka osallistuvat etenkin kollegiomuotoiseen TP + UTVA -päätöksentekoon, siis korkeimpaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen päätöksentekoon? Kollegiomuotoista päätöksentekoa on pidettävä uudistuksia hidastavana. Kollegiomuotoisessa päätöksenteossa yhdellä johtohenkilöllä voi olla tosiasiallinen päätösvalta, jota muut eivät uskalla haastaa, vaikka halukkuutta olisikin.

                                                                                      ****

Pidän hyvin todennäköisenä, että Venäjä on kahdenvälisissä tapaamisissa ”tehnyt selväksi” Suomen korkeimmalle ulko- ja turvallisuuspoliittiselle johdolle sanallisesti uhkaillen sen, mitä seuraisi, jos Suomi liittyisi Natoon.

Samat ”selväksi tekemisen” sanalliset uhkaamiset Venäjä on tehnyt kaikille niille maille, jotka ovat liittyneet Natoon vuonna 1999 ja sen jälkeen. Uhkailu alkoi Puolan Nato-jäsenyyshankkeesta. Sanamuodoiltaan samanlaista uhkailua on esitetty kaikille 1999 jälkeen Natoon liittyneille.

Nuo tutut vuodesta toiseen toistetut venäläiskannanotot ovat luettavissa Pravdan vuoden 1999 kirjoituksesta otsikolla ”Почему расширение НАТО представляет угрозу для России. МЕМОРАНДУМ” (vapaasti suomennettuna: ”Miksi Naton laajentuminen uhkaa Venäjää. MUISTIO”) (Pravda 15.3.1999).

Puola, Tšekki ja Unkari liittyivät Natoon 12.3.1999, kun Pravdan muistio julkaistiin kolme päivää myöhemmin 15.3.1999. Pravdan muistion teksti lienee alun perin laadittu Venäjän ulkoministeriössä, koska samaa virttä olemme saaneet kuunnella jo kohta 19 vuoden ajan melkeinpä sanasta sanaan Venäjän ulkoministeriön kannanotoissa. Kirjoitus on syytä käydä lukemassa konekäännöksenä niidenkin, jotka eivät osaa venäjän kieltä.

Tuon vuoden 1999 uhkailuvirren ensikuulemisen jälkeen Natoon on liittynyt 13 uutta jäsenmaata Euroopasta, kun mukaan lasketaan vuoden 1999 uudet jäsenet. Näistä maista yhteenkään Venäjä ei ole hyökännyt eikä tehnyt muutakaan sotilaallisesti konkreettisia. Uudet Nato-maat ovat saaneet olla yllättävän rauhassa.

Venäjä tekee kaikkensa, ettei maa liittyisi Natoon, mutta liittymisen myötä jäsenyys otetaan tosiasiana.

Venäjän puheet ovat puheita, vain teot ratkaisevat. Sama koskee myös Kiinaa ja Yhdysvaltoja. Suurvaltoja arvioitaessa vain teot ratkaisevat. Venäjän puheisiin ja tekoihin liittyvä mielenkiintoinen tuore kirjoitus löytyy Interfax-sivustolta, jolle venäläinen diplomaatti ja entinen varaulkoministeri Aleksei Meškov antoi haastattelun otsikolla ”Алексей Мешков: Россия по-прежнему не рассматривает НАТО как противника и угрозу” (vapaasti suomennettuna: ”Aleksei Meškov: Venäjä ei vieläkään pidä Natoa vastustajana ja uhkana”) (Interfax 8.6.2016). Tuokin kirjoitus kannattaa käydä lukemassa vaikkapa konekäännöksenä.

Venäjääkin pitää siis arvioida aina ensisijaisesti tekojen perusteella, ei sanojen perusteella. Venäjä on toki lisännyt sotilaallista varustautumista ja uhkaavaa sotilaallista harjoittelua huolestuttaen myös Nato-maita, mutta monien Venäjän toimien pohjimmainen päämäärä on ollut mielipidevaikuttaminen uhkailemalla.

                                                                                      ****

Presidenttiehdokas Niinistön sanat Suomen itärajasta kertovat totuutta Suomen puolustuskyvystä. Niinistö sanat paljastavat, ettei Suomella ei ole todellista puolustuskykyä vastata Venäjän sotilasvoimaan itärajalla.

Suomessa pidetään yllä hyvän puolustuskyvyn imagoa. Sitä pitävät yllä poliitikot ja sitä pidetään yllä yleisellä asevelvollisuudella. Kansa on ottanut Suomen hyvän puolustuskyvyn todesta eikä puolustuskyvyn arvostelijoita katsota hyvällä.

Presidenttiehdokas Niinistölle asettava kysymys kuuluukin: olisiko Suomen itäraja paremmin turvattu sotilaallisessa kriisissä tai sodassa Suomen ollessa Naton jäsenmaa vai Suomen ei ollessa Naton jäsenmaa. Nostaisiko vai laskisiko Nato-jäsenyys Venäjän hyökkäyskynnystä Suomeen yli itärajan?

Sekä Niinistön että Haaviston mielestä Nato-jäsenyyden myötä Venäjän hyökkäyskynnys laskisi, kun minun mielestä kynnys nousuisi. Nato-jäsenyys lisää vihollistahon hyökkäyskynnystä, ei laske.

Se, miksi Suomi alistuu helposti Venäjän tahtoon, on maan heikko todellinen puolustuskyky etenkin pitkällä itärajalla. Venäjä tietää tuon pohjimmaisen totuuden ja testaa vaikutusmahdollisuuksiaan Suomen päätäntään aina silloin tällöin, mistä yhtenä esimerkkinä itärajan pakolaisasia parin vuoden takaa. Vieläkö Suomi ymmärtää Venäjän yskän ja toimii niin kuin Venäjä toivoo Suomen toimivan.

Kun muut riittämättömän puolustuskyvyn omaavat maat itäisessä Euroopassa liittyivät Natoon heti, kun siihen tarjottiin mahdollisuus, niin Suomi on katsonut edukseen toisenlaisen ratkaisun. Valittu ratkaisu rajoittaa Suomen itsenäistä päätöksentekoa vastaavasti kuin kylmän sodan aikaankin.

Venäjä tietää Suomen puolustuskyvyn heikkouden pitää huolta laajasta harvaanasutusta maa-alueesta. Harvaanasuttuun maahan on helppo tunkeutua. Venäjä tietää myös, että miinakielto on oleellisesti heikentänyt etenkin juuri itärajan viereisiä laajojen harvaanasuttujen maa-alueiden turvallisuutta. Miinat on hyvä puolustus harvaanasutulle maalle, joka haluaa suojata asumattomankin alueensa valloittamiseen pyrkivältä. On selvää, ettei näin laajaa maata voi puolustaa yksin vain 2,8 miljardin euron puolustusbudjetilla ja vain 1,2-1,3 prosentin osuudella bruttokansantuotteesta.

En voisi ikinä äänestää presidentiksi Sauli Niinistöä, Pekka Haavistoa tai Matti Vanhasta. Kaikki ovat kuin samasta puusta veistettyä ilman mitään mielipide-eroa. Heitä yhdistää jäsenyydet TP + UTVA:ssa, jossa ajatukset lienee muovattu ajan myötä yhteneviksi Venäjän myötävaikutuksella.

]]>
88 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249308-niiniston-ja-haaviston-vaalitenttikannat-itarajan-turvallisuudesta-puistattavat#comments Kotimaa Nato Pekka Haavisto Presidentin vaalit 2018 Sauli Niinistö Venäjän uhka Wed, 17 Jan 2018 20:09:14 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249308-niiniston-ja-haaviston-vaalitenttikannat-itarajan-turvallisuudesta-puistattavat
Havaintoja ennakkoäänestyksestä http://kosonenjuhapekka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249290-havaintoja-ennakkoaanestyksesta <p>Omalla vaalialueellani ennakkoäänestys näyttää alkaneen erityisen vilkkaana, varsinkin eläkeläiset ovat sankoin joukoin liikkeellä. Heitä oli ennakkoäänestyspaikalla jopa pitkäksi jonoksi saakka. Eli äänestäjäryhmä, jolla yleensä ei ole mikään kiire, kiirehtii antamaan äänensä ensimmäisten joukossa.</p><p>Kävin itse äänestämässä noin kello 14 aikoihin ja silloin ääniä oli annettu jo parin täyden laatikollisen verran ja kolmaskin oli täyttymässä kuorista. Äänestysprosentti saattaisi tämän havainnon perusteella nousta jopa edellisiä vaaleja korkeammaksi, joskin tämän havainnon virhemarginaali on +/- sata prosenttia.</p><p>Äänestäjien jonoista näyttivät&nbsp;puuttuvan hiukset jakaukselle kammatut ja silmälasipäiset&nbsp;kauppislaiset eikä hassuihin jamaika- tai villapipoihin sonnustautuneita äänestäjiäkään liiemmälti&nbsp;äänestyspaikalla notkunut.</p> Omalla vaalialueellani ennakkoäänestys näyttää alkaneen erityisen vilkkaana, varsinkin eläkeläiset ovat sankoin joukoin liikkeellä. Heitä oli ennakkoäänestyspaikalla jopa pitkäksi jonoksi saakka. Eli äänestäjäryhmä, jolla yleensä ei ole mikään kiire, kiirehtii antamaan äänensä ensimmäisten joukossa.

Kävin itse äänestämässä noin kello 14 aikoihin ja silloin ääniä oli annettu jo parin täyden laatikollisen verran ja kolmaskin oli täyttymässä kuorista. Äänestysprosentti saattaisi tämän havainnon perusteella nousta jopa edellisiä vaaleja korkeammaksi, joskin tämän havainnon virhemarginaali on +/- sata prosenttia.

Äänestäjien jonoista näyttivät puuttuvan hiukset jakaukselle kammatut ja silmälasipäiset kauppislaiset eikä hassuihin jamaika- tai villapipoihin sonnustautuneita äänestäjiäkään liiemmälti äänestyspaikalla notkunut.

]]>
8 http://kosonenjuhapekka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249290-havaintoja-ennakkoaanestyksesta#comments Kotimaa Politiikka Presidentinvaali 2018 Presidentinvaalit Wed, 17 Jan 2018 13:52:02 +0000 Juha-Pekka Kosonen http://kosonenjuhapekka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249290-havaintoja-ennakkoaanestyksesta
Presidenttiehdokas Haaviston kanta Natosta http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249261-presidenttiehdokas-haaviston-kanta-natosta <p>Pekka Haaviston YLE:n presidenttitentissä esittämät ajatukset Nato ja EU:n turvatakuista&nbsp;olivat epäloogisia.&nbsp; Haaviston mukaan kriisitilanteessa Nato ei auttaisi Suomea.&nbsp; Naton turvatakuusta eli 5.artiklan avusta jokainen jäsenmaa päättää erikseen, eikä Suomi olisi näille niin tärkeä, että apua kannattaisi antaa.</p><p>Sen sijaan EU:n Lissabonin-sopimukseen sisältyvän turvatakuulausekkeen perusteella EU:n jäsenvaltioilta tulisi apua.</p><p>Haaviston mukaan siis Nato-Saksa päättäisi olla antamatta apua mutta EU-Saksa antaisi apua?</p><p>Toinen kummallisuus oli siinä, että jos Suomi liittyisi Naton jäseneksi, Venäjä lisäisi aseistusta ja joukkoja Suomen rajalle (Natorajalle) ja vastaavasti Nato lisäisi aseita ja joukkoja Suomen ja Venäjän rajalle. &nbsp;Tämä johtaisi kilpavarusteluun.</p><p>&nbsp;</p><p>Haavisto on tässä väärässä.&nbsp;</p><p><strong>Ensinnäkin</strong>, jos Venäjä lisäisi Suomen rajalle aseita ja joukkoja, ne täytyisi siirtää jostakin muualta, mistä? &nbsp;Ehkä toisen Natomaan rajalta tai peräti Ukrainasta tai Kiinan rajalta.&nbsp; Tuskin Nato-Suomi olisi suurempi &nbsp;uhka kuin ne maat, joiden rajoilla nuo joukot nyt ovat?</p><p><strong>Toiseksi</strong>, miksi Venäjä lisäisi Suomen rajalle aseistusta, jos Suomessa olisi vain nykyisen Suomen Armeijan joukkoja?&nbsp; Eihän pelkkä jäsenyysasiapaperin allekirjoittaminen tarkoita automaattisesti sitä, että Suomeen virtaisi 29 Naton jäsenmaan joukkoja odottamaan Venäjän mahdollista hyökkäystä.</p><p><strong>Kolmanneksi</strong>, Nato ei lähetä joukkoja Suomeen, ellei Suomi pyydä ja silloinkin, kuten Haavisto itse totesi, jokainen jäsenmaa tekee päätöksen itse, eli Nato ei päätä joukkojen lähettämisestä.&nbsp; Jos siihen tilanteeseen jouduttaisiin, että tuo pyyntö esitettäisiin, tilanne on jo aika vakava.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Pekka Haaviston YLE:n presidenttitentissä esittämät ajatukset Nato ja EU:n turvatakuista olivat epäloogisia.  Haaviston mukaan kriisitilanteessa Nato ei auttaisi Suomea.  Naton turvatakuusta eli 5.artiklan avusta jokainen jäsenmaa päättää erikseen, eikä Suomi olisi näille niin tärkeä, että apua kannattaisi antaa.

Sen sijaan EU:n Lissabonin-sopimukseen sisältyvän turvatakuulausekkeen perusteella EU:n jäsenvaltioilta tulisi apua.

Haaviston mukaan siis Nato-Saksa päättäisi olla antamatta apua mutta EU-Saksa antaisi apua?

Toinen kummallisuus oli siinä, että jos Suomi liittyisi Naton jäseneksi, Venäjä lisäisi aseistusta ja joukkoja Suomen rajalle (Natorajalle) ja vastaavasti Nato lisäisi aseita ja joukkoja Suomen ja Venäjän rajalle.  Tämä johtaisi kilpavarusteluun.

 

Haavisto on tässä väärässä. 

Ensinnäkin, jos Venäjä lisäisi Suomen rajalle aseita ja joukkoja, ne täytyisi siirtää jostakin muualta, mistä?  Ehkä toisen Natomaan rajalta tai peräti Ukrainasta tai Kiinan rajalta.  Tuskin Nato-Suomi olisi suurempi  uhka kuin ne maat, joiden rajoilla nuo joukot nyt ovat?

Toiseksi, miksi Venäjä lisäisi Suomen rajalle aseistusta, jos Suomessa olisi vain nykyisen Suomen Armeijan joukkoja?  Eihän pelkkä jäsenyysasiapaperin allekirjoittaminen tarkoita automaattisesti sitä, että Suomeen virtaisi 29 Naton jäsenmaan joukkoja odottamaan Venäjän mahdollista hyökkäystä.

Kolmanneksi, Nato ei lähetä joukkoja Suomeen, ellei Suomi pyydä ja silloinkin, kuten Haavisto itse totesi, jokainen jäsenmaa tekee päätöksen itse, eli Nato ei päätä joukkojen lähettämisestä.  Jos siihen tilanteeseen jouduttaisiin, että tuo pyyntö esitettäisiin, tilanne on jo aika vakava. 

 

]]>
25 http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249261-presidenttiehdokas-haaviston-kanta-natosta#comments Kotimaa EU:n puolustus Haavisto Nato Presidentinvaalit Venäjä Tue, 16 Jan 2018 21:53:17 +0000 Matti Villikari http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249261-presidenttiehdokas-haaviston-kanta-natosta
Lenininpuisto jää Helsinkiin! http://ottomeri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249259-lenininpuisto-jaa-helsinkiin <p>Tänään pidetyssä kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan kokouksessa käsiteltiin sinisen valtuustoryhmän aloitetta Lenininpuiston nimeämiseksi Ukko-Pekan puistoksi.</p><p>Lautakuntamme lisäksi aloitteesta oli pyydetty nimistötoimikunnan lausunto. Nimistötoimikunta ei lausunnossaan puoltanut nimen muuttamista: &rdquo;kaupungin nimistönsuunnittelussa keskeisenä ohjenuorana on pidetty nimistön pysyvyyttä ja historiallista syvyyttä&rdquo;. Lisäksi nimistötoimikunta totesi, että yli 40 vuotta käytössä ollut Lenininpuiston nimi on paikallishistoriallisesti merkittävä, laajalti tunnettu ja kiinteä osa helsinkiläistä nimimaisemaa.</p><p>Pääsyy nimen muuttamisen vastustamiseen liittyi kuitenkin ehdotettuun Ukko-Pekan puistoon. Ukko-Pekka -alkuisia paikannimiä on Kulosaaressa useita, minkä vuoksi myös uusien Ukko-Pekka &ndash;alkuisten paikannimien tulisi sijaita samassa kaupunginosassa. Tämän vuoksi Alppilassa sijaitsevaa puisto ei voida nimetä Kuolosaareen liittyvällä nimellä.</p><p>Virkatyönä valmistellussa lautakunnan lausuntoluonnoksessa yhdyttiin nimistötoimikunnan lausuntoon. Olin nimistötoimikunnan kanssa samaa mieltä siitä, ettei Ukko-Pekan puisto ollut esitetyistä syistä johtuen sopiva nimi. Sen sijaan olin sitä mieltä, että Lenininpuisto tulisi nimetä uudelleen. Tähän liittyen tein vastaehdotuksen.</p><p>Helsingissä on vaikuttanut monia suomalaisia merkkihenkilöitä, joiden mukaan ei ole vielä nimetty alueita. Nähdäkseni vasta sen jälkeen kun kaikille heille on saatu nimikkoalue, on syytä harkita jonkin alueen nimeämistä Vladimir Iljitsh Leninin mukaan. Jos edes silloin.</p><p>En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi paljon kärsimystä aiheuttaneen ja kokonaisia kansanryhmiä alistaneen vallankumousjohtajan mukaan tulee olla nimettynä alue. On totta, että Leninillä oli rooli Suomen itsenäistymisessä, mutta se ei hyvitä hänen omille kansalaisilleen aiheuttamaa kärsimystä. Valitettavasti kaikki lautakuntamme jäsenet eivät kuitenkaan olleet kanssani samaa mieltä.</p><p>Tekemästäni vastaehdotuksesta äänestettiin. Ehdotukseni takana olivat keskusta, kristillisdemokraatit, ruotsalainen kansanpuolue ja yksi meidän kokoomusryhmästä. Esitystäni vastaan, siis Lenininpuiston nimen säilyttämisen puolesta olivat yksi vihreä (toinen äänesti tyhjää), vasemmistoliitto, demarit ja yksi kokoomuslainen. Kaksi äänesti tyhjää. Äänten mentyä tasan 5-5 puheenjohtajan ääni ratkaisi. Apulaispormestari Razmyarin äänellä lautakunta vastusti Lenininpuiston nimen muuttamista.</p><p>Näin ollen Helsingissä tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä jatkossakin olemaan Lenininpuisto. Hassua sinänsä, että samassa yhteydessä hyväksyttiin vastaehdotus, joka totesi, että vähemmistö Helsingin kaduista ja puistoista on nimetty naisten mukaan. Vastaehdotuksessa pidettiin tärkeänä, että tämä huomioidaan ja korjataan naisvaikuttajien mukaan nimettyjen katujen ja puistojen aliedustus. En tiedä kuinka tosissaan tämä esityksen voi ottaa. Muutamat esitystä kannattaneista kun eivät olleet valmiita naisosuuden kasvattamiseksi luopumaan edes ulkomaalaisen mieskommunistin mukaan nimetystä puistosta.</p><p>&nbsp;</p><p>Kauan eläköön Lenin!</p> Tänään pidetyssä kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan kokouksessa käsiteltiin sinisen valtuustoryhmän aloitetta Lenininpuiston nimeämiseksi Ukko-Pekan puistoksi.

Lautakuntamme lisäksi aloitteesta oli pyydetty nimistötoimikunnan lausunto. Nimistötoimikunta ei lausunnossaan puoltanut nimen muuttamista: ”kaupungin nimistönsuunnittelussa keskeisenä ohjenuorana on pidetty nimistön pysyvyyttä ja historiallista syvyyttä”. Lisäksi nimistötoimikunta totesi, että yli 40 vuotta käytössä ollut Lenininpuiston nimi on paikallishistoriallisesti merkittävä, laajalti tunnettu ja kiinteä osa helsinkiläistä nimimaisemaa.

Pääsyy nimen muuttamisen vastustamiseen liittyi kuitenkin ehdotettuun Ukko-Pekan puistoon. Ukko-Pekka -alkuisia paikannimiä on Kulosaaressa useita, minkä vuoksi myös uusien Ukko-Pekka –alkuisten paikannimien tulisi sijaita samassa kaupunginosassa. Tämän vuoksi Alppilassa sijaitsevaa puisto ei voida nimetä Kuolosaareen liittyvällä nimellä.

Virkatyönä valmistellussa lautakunnan lausuntoluonnoksessa yhdyttiin nimistötoimikunnan lausuntoon. Olin nimistötoimikunnan kanssa samaa mieltä siitä, ettei Ukko-Pekan puisto ollut esitetyistä syistä johtuen sopiva nimi. Sen sijaan olin sitä mieltä, että Lenininpuisto tulisi nimetä uudelleen. Tähän liittyen tein vastaehdotuksen.

Helsingissä on vaikuttanut monia suomalaisia merkkihenkilöitä, joiden mukaan ei ole vielä nimetty alueita. Nähdäkseni vasta sen jälkeen kun kaikille heille on saatu nimikkoalue, on syytä harkita jonkin alueen nimeämistä Vladimir Iljitsh Leninin mukaan. Jos edes silloin.

En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi paljon kärsimystä aiheuttaneen ja kokonaisia kansanryhmiä alistaneen vallankumousjohtajan mukaan tulee olla nimettynä alue. On totta, että Leninillä oli rooli Suomen itsenäistymisessä, mutta se ei hyvitä hänen omille kansalaisilleen aiheuttamaa kärsimystä. Valitettavasti kaikki lautakuntamme jäsenet eivät kuitenkaan olleet kanssani samaa mieltä.

Tekemästäni vastaehdotuksesta äänestettiin. Ehdotukseni takana olivat keskusta, kristillisdemokraatit, ruotsalainen kansanpuolue ja yksi meidän kokoomusryhmästä. Esitystäni vastaan, siis Lenininpuiston nimen säilyttämisen puolesta olivat yksi vihreä (toinen äänesti tyhjää), vasemmistoliitto, demarit ja yksi kokoomuslainen. Kaksi äänesti tyhjää. Äänten mentyä tasan 5-5 puheenjohtajan ääni ratkaisi. Apulaispormestari Razmyarin äänellä lautakunta vastusti Lenininpuiston nimen muuttamista.

Näin ollen Helsingissä tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä jatkossakin olemaan Lenininpuisto. Hassua sinänsä, että samassa yhteydessä hyväksyttiin vastaehdotus, joka totesi, että vähemmistö Helsingin kaduista ja puistoista on nimetty naisten mukaan. Vastaehdotuksessa pidettiin tärkeänä, että tämä huomioidaan ja korjataan naisvaikuttajien mukaan nimettyjen katujen ja puistojen aliedustus. En tiedä kuinka tosissaan tämä esityksen voi ottaa. Muutamat esitystä kannattaneista kun eivät olleet valmiita naisosuuden kasvattamiseksi luopumaan edes ulkomaalaisen mieskommunistin mukaan nimetystä puistosta.

 

Kauan eläköön Lenin!

]]>
85 http://ottomeri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249259-lenininpuisto-jaa-helsinkiin#comments Kotimaa Helsinki Politiikka V.I. Lenin Tue, 16 Jan 2018 19:33:09 +0000 Otto Meri http://ottomeri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249259-lenininpuisto-jaa-helsinkiin
Hyvät presidenttiehdokkaat http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249246-hyvat-presidenttiehdokkaat <p>Kuuntelin melkein koko lauantaipäivän Ylen radio-ohjelmia presidenttiehdokkaista ja tuli hirveän ikävä fiilis, kun yhtä lukuunottamatta ehdokkaita vain haukuttiin, kritisoitiin ja moitittiin. Vastarannan kiiski ilmoittautuu ja aionkin kertoa jokaisesta presidenttiehdokkaasta yhden hyvän sanan kuvailemaan hänen parempia ominaisuuksiaan. Toivon, että kommenteissa tällä kertaa keskitytään vain positiivisiin asioihin ehdokkaista.</p><p><strong>Pekka Haavisto</strong> on hyvä diplomaatti. Hän kuuntelee, ymmärtää, keskustelee eikä hosu tuomitsemaan.</p><p><strong>Paavo Väyrynen</strong> on hyvin osaava. Hänen osaaminen maailmasta, valtioista, päättäjistä, historiasta, nykypäivästä ja kulttuureista on valtava.</p><p><strong>Sauli Niinistö</strong> on hyvä poliitikko. Hän tuntee puolueet, politiikan pelin säännöt ja osaa tuoda puoluekoneistot mukaan tehokkaasti.</p><p><strong>Laura Huhtasaari</strong> on hyvä kristitty. Hänellä on raamatun armon ja rakkauden sanomaa aina matkassa mukana.</p><p><strong>Tuula Haatainen</strong> on hyvä feministi. Hän ei pelkää sanan käyttöä ja on valmis myös laajalti perustelemaan ja avaamaan sitä.</p><p><strong>Merja Kyllönen</strong> on hyvä vastavoima. Hän näkee maailmaa myös köyhän ja hyljeksityn silmin.</p><p><strong>Matti Vanhanen</strong> on hyvä viilipytty. Hän kestää kovatkin paineet maltillisena.</p><p><strong>Nils Torvalds</strong> on hyvä porvari. Perinteisen arvokkaat porvarilliset arvot löytävät hänestä modernin kodin.</p><p>Loppuun korostan vielä varoiksi, että edellä ei ole sarkastisia ilmaisuja. On luonnollista että moni em. sanoista on sellaisia että jotkut ottavat ne hyvänä, jotkut pahana. Niinpä. Siksihän tässä vaaleissa äänestetään. Ehdotan kuitenkin, että jokaiselle meille on yksi asia ennen muuta, missä presidentin pitäisi olla hyvä. Mieti se sana mieleesi ja mieti sitten kuka ehdokkaista sen toteuttaa.</p> Kuuntelin melkein koko lauantaipäivän Ylen radio-ohjelmia presidenttiehdokkaista ja tuli hirveän ikävä fiilis, kun yhtä lukuunottamatta ehdokkaita vain haukuttiin, kritisoitiin ja moitittiin. Vastarannan kiiski ilmoittautuu ja aionkin kertoa jokaisesta presidenttiehdokkaasta yhden hyvän sanan kuvailemaan hänen parempia ominaisuuksiaan. Toivon, että kommenteissa tällä kertaa keskitytään vain positiivisiin asioihin ehdokkaista.

Pekka Haavisto on hyvä diplomaatti. Hän kuuntelee, ymmärtää, keskustelee eikä hosu tuomitsemaan.

Paavo Väyrynen on hyvin osaava. Hänen osaaminen maailmasta, valtioista, päättäjistä, historiasta, nykypäivästä ja kulttuureista on valtava.

Sauli Niinistö on hyvä poliitikko. Hän tuntee puolueet, politiikan pelin säännöt ja osaa tuoda puoluekoneistot mukaan tehokkaasti.

Laura Huhtasaari on hyvä kristitty. Hänellä on raamatun armon ja rakkauden sanomaa aina matkassa mukana.

Tuula Haatainen on hyvä feministi. Hän ei pelkää sanan käyttöä ja on valmis myös laajalti perustelemaan ja avaamaan sitä.

Merja Kyllönen on hyvä vastavoima. Hän näkee maailmaa myös köyhän ja hyljeksityn silmin.

Matti Vanhanen on hyvä viilipytty. Hän kestää kovatkin paineet maltillisena.

Nils Torvalds on hyvä porvari. Perinteisen arvokkaat porvarilliset arvot löytävät hänestä modernin kodin.

Loppuun korostan vielä varoiksi, että edellä ei ole sarkastisia ilmaisuja. On luonnollista että moni em. sanoista on sellaisia että jotkut ottavat ne hyvänä, jotkut pahana. Niinpä. Siksihän tässä vaaleissa äänestetään. Ehdotan kuitenkin, että jokaiselle meille on yksi asia ennen muuta, missä presidentin pitäisi olla hyvä. Mieti se sana mieleesi ja mieti sitten kuka ehdokkaista sen toteuttaa.

]]>
9 http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249246-hyvat-presidenttiehdokkaat#comments Kotimaa Politiikka Presidentinvaali 2018 Tue, 16 Jan 2018 17:01:15 +0000 Kyuu Eturautti http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249246-hyvat-presidenttiehdokkaat