Ruokaturva http://hannuoskala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/178735/all Mon, 12 Nov 2018 15:53:08 +0200 fi EU vaarantaa linjauksillaan suomalaisen ruuantuotannon http://annasirki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264058-eu-vaarantaa-linjauksillaan-suomalaisen-ruuantuotannon <p>Jälleen kerran olemme tilanteessa, jossa meidän pohjoinen kestävä elämäntapamme ei tahdo tulla ymmärretyksi.</p><p>&nbsp;</p><p>EU on <a href="https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.329406">kieltämässä</a> valtavat määrät kasvinsuojeluaineiden tehoaineita. Päätöksen seurauksena Suomen kokonaissato pienenisi keskimäärin 41 prosenttia jo muutaman vuoden päästä, jos pahimmat uhkakuvat toteutuvat. Suomeen vaikutusten arvioidaan olevan Keski-Eurooppaa suurempia lyhyen kasvukauden takia.</p><p>&nbsp;</p><p>Taustalla EU:n linjauksessa on huoli syöpien lisääntymisestä. Mitä tulee ainakin suomalaiseen ruokaan, huoli kohdentuu lähinnä niihin jotka altistuvat aineille, siis viljelijöihin, ei kuluttajiin. Suomalaista ruokaa voi syödä rauhallisin mielin, sillä ruuassa ei juurikaan ole jäämiä kasvinsuojeluaineista. Vastuullinen viljelijä myös osaa suojata itsensä.</p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan elintarviketurvallisuusviraston viime vuonna julkaiseman <a href="https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/euroopan-elintarvike-turvallisuusvirasto-suomalainen-ruoka-on-ylivoimaisesti-puhtainta-1.185711">tutkimuksen</a> mukaan yhdestäkään suomalaisesta tuotteesta ei mitattu turvallisena pidetyn rajan ylittäviä jäämäpitoisuuksia kasvinsuojeluaineista. Pieniä määriä jäämiä oli 10,8 prosentissa näytteistä. Pitoisuudet olivat pahimmillaankin kahdeksasosa siitä, mitä Efsa pitää turvallisena.</p><p>&nbsp;</p><p>Tilanne ei ole tietenkään näin hyvä muualla, ja koska jäämiä esiintyy, on hyväkin että tilannetta yritetään korjata. Eniten jäämiä havaittiin vuonna 2015 espanjalaisissa ja belgialaisissa elintarvikkeissa. Merkkejä ainakin yhden torjunta-aineen jäämistä löytyi 57 prosentissa kaikista elintarvikkeista. Saksassakin yli puolessa tutkituista näytteistä oli jäämiä. Kyproksella ja Maltalla jopa 5,5 prosentissa tutkituista elintarvikkeista oli niin suuria jäämäpitoisuuksia, että ne olivat määräysten vastaisia.</p><p>&nbsp;</p><p>On täysin järjetöntä, että EU haluaa kieltää kasvinsuojeluaineiden tehoaineita sellaisella tahdilla, ettei uusia korvaavia aineita ehditä kehittää. Tilanteessa, jossa kasvinsuojeluaineita ei voida käyttää, satovaihtelut lähentelevät ääripäitä. Saadaan kohtuullinen sato tai ei mitään, jos kasvitauti iskee. Tällaiseen riskiin ei viljelijöillä ole varaa tässä kannattavuustilanteessa, eikä Suomella ole varaa menettää puhdasta tuotantoaan eikä omavaraisuuttaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt on puolustettava meidän pohjoista kestävää tapaamme tuottaa ruokaa! On puolustettava myös ruuan tuottajaa! Tässä on taas pelissä lukuisten tilojen kannattavuus ja ruokaturvamme. Järki mukaan EU:n linjauksiin ja siirtymäaikoihin!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jälleen kerran olemme tilanteessa, jossa meidän pohjoinen kestävä elämäntapamme ei tahdo tulla ymmärretyksi.

 

EU on kieltämässä valtavat määrät kasvinsuojeluaineiden tehoaineita. Päätöksen seurauksena Suomen kokonaissato pienenisi keskimäärin 41 prosenttia jo muutaman vuoden päästä, jos pahimmat uhkakuvat toteutuvat. Suomeen vaikutusten arvioidaan olevan Keski-Eurooppaa suurempia lyhyen kasvukauden takia.

 

Taustalla EU:n linjauksessa on huoli syöpien lisääntymisestä. Mitä tulee ainakin suomalaiseen ruokaan, huoli kohdentuu lähinnä niihin jotka altistuvat aineille, siis viljelijöihin, ei kuluttajiin. Suomalaista ruokaa voi syödä rauhallisin mielin, sillä ruuassa ei juurikaan ole jäämiä kasvinsuojeluaineista. Vastuullinen viljelijä myös osaa suojata itsensä.

 

Euroopan elintarviketurvallisuusviraston viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan yhdestäkään suomalaisesta tuotteesta ei mitattu turvallisena pidetyn rajan ylittäviä jäämäpitoisuuksia kasvinsuojeluaineista. Pieniä määriä jäämiä oli 10,8 prosentissa näytteistä. Pitoisuudet olivat pahimmillaankin kahdeksasosa siitä, mitä Efsa pitää turvallisena.

 

Tilanne ei ole tietenkään näin hyvä muualla, ja koska jäämiä esiintyy, on hyväkin että tilannetta yritetään korjata. Eniten jäämiä havaittiin vuonna 2015 espanjalaisissa ja belgialaisissa elintarvikkeissa. Merkkejä ainakin yhden torjunta-aineen jäämistä löytyi 57 prosentissa kaikista elintarvikkeista. Saksassakin yli puolessa tutkituista näytteistä oli jäämiä. Kyproksella ja Maltalla jopa 5,5 prosentissa tutkituista elintarvikkeista oli niin suuria jäämäpitoisuuksia, että ne olivat määräysten vastaisia.

 

On täysin järjetöntä, että EU haluaa kieltää kasvinsuojeluaineiden tehoaineita sellaisella tahdilla, ettei uusia korvaavia aineita ehditä kehittää. Tilanteessa, jossa kasvinsuojeluaineita ei voida käyttää, satovaihtelut lähentelevät ääripäitä. Saadaan kohtuullinen sato tai ei mitään, jos kasvitauti iskee. Tällaiseen riskiin ei viljelijöillä ole varaa tässä kannattavuustilanteessa, eikä Suomella ole varaa menettää puhdasta tuotantoaan eikä omavaraisuuttaan.

 

Nyt on puolustettava meidän pohjoista kestävää tapaamme tuottaa ruokaa! On puolustettava myös ruuan tuottajaa! Tässä on taas pelissä lukuisten tilojen kannattavuus ja ruokaturvamme. Järki mukaan EU:n linjauksiin ja siirtymäaikoihin!

]]>
18 http://annasirki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264058-eu-vaarantaa-linjauksillaan-suomalaisen-ruuantuotannon#comments Euroopan unioni Maatalouspolitiikka Ruoantuotanto Ruokaturva Ruuantuotanto Mon, 12 Nov 2018 13:53:08 +0000 Anna Sirkiä http://annasirki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264058-eu-vaarantaa-linjauksillaan-suomalaisen-ruuantuotannon
Ruoan tuotannon lisäymä on kehitysavun syvin tavoite http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261770-ruoan-tuotannon-lisayma-on-kehitysavun-syvin-tavoite <p>Suomen kymmenestä, eniten vuonna 2017 tuetusta kehitysavun maasta kärjessä on Etiopia, kun maita mitataan YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI, Human Development Index). Laskuri yhdistää kolme tekijää: kansantulon kasvun, terveydentilan paranemisen ja koulutuksen lisääntymisen.</p><p>Inhimillinen kehitys on jaksolla 2000-2017 kohentunut Etiopiassa 63 prosentilla. Toisena on Mosambik (47) ja kolmantena Tansania 36 prosentilla.</p><p>Johtomaa Etiopian erityispiirre on sen maatalousvaltaisuus. Etiopian väestöstä 79 prosenttia asuu maaseudulla. Mosambikissa vastaava osuus on 64 ja Tansaniassa 66 prosenttia.</p><p>Köyhässä Afrikan maassa maatalousvaltaisuus tarkoittaa ruoan tuotantoa, viljan kasvatusta, jokapäiväistä leipää ja ylipäänsä ruokaturvaa. Ne kaikki ovat Etiopiassa kohentuneet. Tällä on ilmeinen yhteys inhimillisen kehityksen indeksiin.</p><p>Tyypillinen etiopialainen asuu noin hehtaarin kokoisella pientilalla. Tiloja oli 2010-luvun alussa kaikkiaan 13,5 miljoonaa. Ne tuottivat 97 prosenttia maan ruokakasveista (viljat, palko- ja öljykasvit).</p><p>Etiopian pientilojen paaluvuosi on 1984. Tiloja koetteli silloin ennen kokematon kuivuus. Perättäisten vuosien kuivuusjakso paitsi alensi satoa, vei mukanaan myös viljan siemenet. Kun sissien kanssa sotiva hallitus ei pystynyt jakamaan uutta siemenviljaa, miljoona nälänhätään ajautunutta ylämaan viljelijää lapsineen jätti kotipeltonsa ja lähti vaeltamaan kohti kaupunkeja.</p><p>Rikkaiden maiden antama pika-apu pysäytti pakolaiset leireihin. Nälänhätä poistui, mutta vain tilapäisesti.</p><p>Samoihin aikoihin rikkaat maat, Suomi muiden mukana, halusivat lisätä myös Etiopian pitkäaikaista kehitysapua. Hankkeilla oli yhteinen tavoite. Viljasadot on saatava pysyvään nousuun, jotta vuoden 1984 nälkä ja pakolaisaalto eivät enää toistu.</p><p>Etiopian maanviljelyä kehitettiin niin, että vettä säästyy ja maaperä hoituu. Pengerrykset ilmestyivät ylänkömaan peltomaisemaan, keräämään sadekauden yli pursuavaa kosteutta.</p><p>Suomi oli mukana, kun jokilaaksojen ylärinteille viljeltiin energiapuuta. Juurillaan puut pysäyttivät rinnemaan kulumisen ja tekivät maaperän huokoiseksi. Sateet ohjautuivat enemmän pohjaveteen ja siten viiveellä alarinteiden ja jokilaaksojen viljamaille. Viive lyhensi viljojen kuivinta jaksoa ja nosti niiden satotasoa.&nbsp;</p><p>Mitä Etiopian ruoan tuotannolle on tapahtunut suuren 1984 nälänhädän ja silloin käynnistyneen kehitysavun jälkeen?</p><p>YK:n tarkat Etiopian viljan tuotannon lukemat ovat vuodesta 1993, kun pohjoinen Eritrea oli irtaantunut emämaasta. Etiopian vuotuinen viljasato oli silloin 5,3 miljoonaa tonnia. Vuonna 2018 viljasato on tuoreen FAO:n ennusteen mukaan 26,7 miljoonaa tonnia eli viisinkertainen alkulukemaan verrattuna.</p><p>Vielä tärkeämpi on ruokaturvan paraneminen. Köyhässä Afrikan maassa ruokaturvan yksinkertaisin mittari on henkeä kohti laskettu vuotuinen viljasato. Vuonna 1993 etiopialaisia oli 53,5 miljoonaa. Vuonna 2018 väkiluku oli noussut 108 miljoonaan. Silti viljan tuotanto kasvoi nopeammin kuin väestö lisääntyi. Ruokaturva oli 131 kiloa jakson alussa ja 248 kiloa jakson lopussa.&nbsp;</p><p>Etiopian esimerkki näyttää, että kehitysapu kannattaa pitää juurillaan, tavallisia pientiloja auttavassa maa- ja metsätaloudessa. Pientilojen ruoan tuotannon nostaminen on kehitysavun syvin tavoite.</p><p>Tämän tiedosti YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n pääjohtaja jo vuonna 1950. Hän varoitti sodanjälkeisessä tilanteessa, että silloisella menolla kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta oli ajautumassa elinikäiseen nälänhätään. Varsinainen kehitysapu alkoi. Onneksi FAO, muut kehitysapuun osallistuneet sekä apua saaneet kehitysmaiden pientilat pystyivät torjumaan massiivisen nälänhädän.</p><p>Kaikkialla kehittyvissä maissa yrittäjyyden alkukoti on yksityisillä pientiloilla. Kun niiden ruokaturva nousee riittävästi, alkaa syntyä ylijäämää. Kun on mistä jakaa, syntyy sosiaalista hyvinvointia. Se nostaa YK:n inhimillisen kehityksen indeksiä. Se nosti Etiopian ykköseksi Suomen kymmenen kohdemaan joukosta.</p><p>Voimme olla tyytyväisiä, jopa ylpeitä pitkäaikaisen onnistuneesta kehitysavustamme tuolle Afrikan sarven köyhälle maalle.</p><p>&nbsp;</p><p>*****</p><p>Lähteitä:</p><p>Kymmenen suurinta Suomen kehitysavun saajamaata tai -aluetta vuonna 2017 olivat Nepal, Etiopia, Afganistan, Mosambik, Tansania, Kenia, Somalia, Turkki, Vietnam ja Myanmar.<br /><a href="https://um.fi/suomen-kehitysyhteistyon-maararahat" title="https://um.fi/suomen-kehitysyhteistyon-maararahat">https://um.fi/suomen-kehitysyhteistyon-maararahat</a></p><p>Inhimillisen kehityksen indeksi (Human Development Index, HDI); YK ei ole toistaiseksi onnistunut mittaamaan indeksiä levottomimmissa maissa kuten Afganistan ja Somalia:<br /><a href="http://hdr.undp.org/en/composite/trends" title="http://hdr.undp.org/en/composite/trends">http://hdr.undp.org/en/composite/trends</a></p><p>Afrikan maiden väkiluku ja maaseudun väestön osuus:<br /><a href="https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/et.html" title="https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/et.html">https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/et.html</a></p><p>Etiopian viljan tuotannon kehitys:<br /><a href="http://www.fao.org/3/CA1487EN/ca1487en.pdf" title="http://www.fao.org/3/CA1487EN/ca1487en.pdf">http://www.fao.org/3/CA1487EN/ca1487en.pdf</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen kymmenestä, eniten vuonna 2017 tuetusta kehitysavun maasta kärjessä on Etiopia, kun maita mitataan YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI, Human Development Index). Laskuri yhdistää kolme tekijää: kansantulon kasvun, terveydentilan paranemisen ja koulutuksen lisääntymisen.

Inhimillinen kehitys on jaksolla 2000-2017 kohentunut Etiopiassa 63 prosentilla. Toisena on Mosambik (47) ja kolmantena Tansania 36 prosentilla.

Johtomaa Etiopian erityispiirre on sen maatalousvaltaisuus. Etiopian väestöstä 79 prosenttia asuu maaseudulla. Mosambikissa vastaava osuus on 64 ja Tansaniassa 66 prosenttia.

Köyhässä Afrikan maassa maatalousvaltaisuus tarkoittaa ruoan tuotantoa, viljan kasvatusta, jokapäiväistä leipää ja ylipäänsä ruokaturvaa. Ne kaikki ovat Etiopiassa kohentuneet. Tällä on ilmeinen yhteys inhimillisen kehityksen indeksiin.

Tyypillinen etiopialainen asuu noin hehtaarin kokoisella pientilalla. Tiloja oli 2010-luvun alussa kaikkiaan 13,5 miljoonaa. Ne tuottivat 97 prosenttia maan ruokakasveista (viljat, palko- ja öljykasvit).

Etiopian pientilojen paaluvuosi on 1984. Tiloja koetteli silloin ennen kokematon kuivuus. Perättäisten vuosien kuivuusjakso paitsi alensi satoa, vei mukanaan myös viljan siemenet. Kun sissien kanssa sotiva hallitus ei pystynyt jakamaan uutta siemenviljaa, miljoona nälänhätään ajautunutta ylämaan viljelijää lapsineen jätti kotipeltonsa ja lähti vaeltamaan kohti kaupunkeja.

Rikkaiden maiden antama pika-apu pysäytti pakolaiset leireihin. Nälänhätä poistui, mutta vain tilapäisesti.

Samoihin aikoihin rikkaat maat, Suomi muiden mukana, halusivat lisätä myös Etiopian pitkäaikaista kehitysapua. Hankkeilla oli yhteinen tavoite. Viljasadot on saatava pysyvään nousuun, jotta vuoden 1984 nälkä ja pakolaisaalto eivät enää toistu.

Etiopian maanviljelyä kehitettiin niin, että vettä säästyy ja maaperä hoituu. Pengerrykset ilmestyivät ylänkömaan peltomaisemaan, keräämään sadekauden yli pursuavaa kosteutta.

Suomi oli mukana, kun jokilaaksojen ylärinteille viljeltiin energiapuuta. Juurillaan puut pysäyttivät rinnemaan kulumisen ja tekivät maaperän huokoiseksi. Sateet ohjautuivat enemmän pohjaveteen ja siten viiveellä alarinteiden ja jokilaaksojen viljamaille. Viive lyhensi viljojen kuivinta jaksoa ja nosti niiden satotasoa. 

Mitä Etiopian ruoan tuotannolle on tapahtunut suuren 1984 nälänhädän ja silloin käynnistyneen kehitysavun jälkeen?

YK:n tarkat Etiopian viljan tuotannon lukemat ovat vuodesta 1993, kun pohjoinen Eritrea oli irtaantunut emämaasta. Etiopian vuotuinen viljasato oli silloin 5,3 miljoonaa tonnia. Vuonna 2018 viljasato on tuoreen FAO:n ennusteen mukaan 26,7 miljoonaa tonnia eli viisinkertainen alkulukemaan verrattuna.

Vielä tärkeämpi on ruokaturvan paraneminen. Köyhässä Afrikan maassa ruokaturvan yksinkertaisin mittari on henkeä kohti laskettu vuotuinen viljasato. Vuonna 1993 etiopialaisia oli 53,5 miljoonaa. Vuonna 2018 väkiluku oli noussut 108 miljoonaan. Silti viljan tuotanto kasvoi nopeammin kuin väestö lisääntyi. Ruokaturva oli 131 kiloa jakson alussa ja 248 kiloa jakson lopussa. 

Etiopian esimerkki näyttää, että kehitysapu kannattaa pitää juurillaan, tavallisia pientiloja auttavassa maa- ja metsätaloudessa. Pientilojen ruoan tuotannon nostaminen on kehitysavun syvin tavoite.

Tämän tiedosti YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n pääjohtaja jo vuonna 1950. Hän varoitti sodanjälkeisessä tilanteessa, että silloisella menolla kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta oli ajautumassa elinikäiseen nälänhätään. Varsinainen kehitysapu alkoi. Onneksi FAO, muut kehitysapuun osallistuneet sekä apua saaneet kehitysmaiden pientilat pystyivät torjumaan massiivisen nälänhädän.

Kaikkialla kehittyvissä maissa yrittäjyyden alkukoti on yksityisillä pientiloilla. Kun niiden ruokaturva nousee riittävästi, alkaa syntyä ylijäämää. Kun on mistä jakaa, syntyy sosiaalista hyvinvointia. Se nostaa YK:n inhimillisen kehityksen indeksiä. Se nosti Etiopian ykköseksi Suomen kymmenen kohdemaan joukosta.

Voimme olla tyytyväisiä, jopa ylpeitä pitkäaikaisen onnistuneesta kehitysavustamme tuolle Afrikan sarven köyhälle maalle.

 

*****

Lähteitä:

Kymmenen suurinta Suomen kehitysavun saajamaata tai -aluetta vuonna 2017 olivat Nepal, Etiopia, Afganistan, Mosambik, Tansania, Kenia, Somalia, Turkki, Vietnam ja Myanmar.
https://um.fi/suomen-kehitysyhteistyon-maararahat

Inhimillisen kehityksen indeksi (Human Development Index, HDI); YK ei ole toistaiseksi onnistunut mittaamaan indeksiä levottomimmissa maissa kuten Afganistan ja Somalia:
http://hdr.undp.org/en/composite/trends

Afrikan maiden väkiluku ja maaseudun väestön osuus:
https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/et.html

Etiopian viljan tuotannon kehitys:
http://www.fao.org/3/CA1487EN/ca1487en.pdf

]]>
2 http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261770-ruoan-tuotannon-lisayma-on-kehitysavun-syvin-tavoite#comments Kehitysapu Nälänhätä Pakolaisaalto Ruokaturva Viljan tuotanto Sun, 30 Sep 2018 04:09:28 +0000 Veli Pohjonen http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261770-ruoan-tuotannon-lisayma-on-kehitysavun-syvin-tavoite
Biotalous on suoperäisten maiden mahdollisuus http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261080-biotalous-on-suoperaisten-maiden-mahdollisuus <p>Vauhdilla nouseva biotalous tarvitsee lisäpuuta. Kangasmaan metsissä puun kasvua voi nostaa typpilannoituksella. Suomaan metsämme odottavat tuhkalannoitusta ja tarkennettuja kunnostusojituksia.</p><p>Nopeasti suoperäisiltä mailta saa lisää biomassaa kasvattamalla lyhytkiertometsää.</p><p>Aihetta ajoi 1970-luvun lopulla vaikuttanut, Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikarin johtama Energiametsätoimikunta. Mietinnössään vuodelta 1979 toimikunta esitti muun muassa, että maassamme tulisi varata 750 000 hehtaarin pinta-ala hieskoivulle. Hieskoivu on pohjoisten, turveperäisten maiden valtapuita. Siitä oli kokemusta muun muassa Muhoksen koeasemalla.<br />&nbsp;<br />Mietintö miellytti eduskuntaa ja se lisäsi Metsäntutkimuslaitoksen rahoitusta. Kannukseen perustettiin Energiametsäkoeasema vuonna 1979. Lyhytkiertopuun kasvatus vesametsäperiaatteella alkoi.</p><p>Kannuksen Energiametsäkoeaseman 38 vuotta kestänyt kausi oli tuloksekas. Pohjois-Suomen biotalouteen löytyi ennen tuntematon mahdollisuus, vesametsien viljely turvetuotannon jatkoksi. Puulajeiksi valikoituivat hieskoivu ja biomassapaju.</p><p>Euroopan unioni hyväksyy tuoreessa, uusiutuvan energian politiikassaan kaikki kestävästi ja kansallisen metsälain puitteissa viljellyt puulajit biopolttonesteen, esimerkiksi etanolin raaka-aineeksi. YK:n piirissä vallitsee vielä laajempi ja kauemmas tulevaisuuteen ulottuva ajattelu. Biomassaa, niin yksivuotisia peltokasveja kuin monivuotisia puita ei tulisi viljellä ruoan tuotantoon sopivilla mailla.</p><p>Ruoan tuotantoa kuvaa parhaiten maapallon yleisimmän leipäviljan, vehnän viljely. Nykykonein viljellyn ja puidun vehnän tuleentumisraja leikkaa Suomen kahtia noin linjalla Iisalmi &ndash; Raahe. Biotalouden kaipaama metsäpuiden lyhytkiertoviljely soveltuu parhaiten vyöhykkeelle, mikä on vehnän tuleentumisrajan pohjoispuolella. Silloin ruokakasvien viljely ei pitkässä juoksussakaan häiriinny eikä ruokaturva laske.</p><p>Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakuntien suoperäiset maat, etenkin turpeennoston jättöalueet ovat tulevaisuuden biotalouden mahdollisuus. Sielläkin on toki muistettava Aichin, biodiversiteetin sitovan kokouksen velvoite: suojele 17 prosenttia, viljele 83 prosenttia.&nbsp;</p><p>Lyhytkiertopuiden kasvatus suopohjilla noudattaa 2010-luvulla vakiintunutta kiertokulkutalouden ajattelua. Kun turpeennosto on päättynyt, pohjaturvetta on edelleen 20-30 senttimetrin kerros. Se lannoitetaan hakevoimalasta saatavalla puun tuhkalla. Tuhka kalkitsee pohjamaan, poistaa sen happamuuden, ja saa maan bakteerit eloisiksi. Ne irrottavat turpeen humuksesta typpeä.</p><p>Lyhytkiertometsän vuosikasvu suopohjalla ylittää keskiarvon, minkä Suomen metsät kasvavat hehtaaria kohti. Hieskoivun kiertoaika on 25-30 vuotta, hakepajulla alle 10 vuotta.&nbsp;<br />&nbsp;<br />Korjuun, haketuksen ja biojalostuksen jälkeen alue lannoitetaan taas puun tuhkalla, ja uusi sato kasvaa kantovesoina. Sankka vesakko tarvitsee kasvuunsa vettä, ja sitä suopohjilla riittää. Vesakot haihduttavat kasvukauden päivinä taivaalle kuutioittain kosteutta, mikä muuten valuisi suo-ojista puroihin, jokiin ja järviin.</p><p>Turvesuonpohjia on koko maassa vapautunut jo 40 000 hehtaaria, ja niitä vapautuu vuosittain 2500 hehtaarin vauhdilla. Turvetta nostetaan maassamme ainakin niin kauan kuin nykyiset kaukolämmön ja &ndash;sähkön voimalat pidetään kunnossa.</p><p>Biotalous saa lisää lyhytkiertopuun kasvumaata vielä kymmeniä vuosia. Metsäpuiden lyhytkiertoviljely Pohjois-Suomen suoperäisillä mailla olisi syytä elvyttää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vauhdilla nouseva biotalous tarvitsee lisäpuuta. Kangasmaan metsissä puun kasvua voi nostaa typpilannoituksella. Suomaan metsämme odottavat tuhkalannoitusta ja tarkennettuja kunnostusojituksia.

Nopeasti suoperäisiltä mailta saa lisää biomassaa kasvattamalla lyhytkiertometsää.

Aihetta ajoi 1970-luvun lopulla vaikuttanut, Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikarin johtama Energiametsätoimikunta. Mietinnössään vuodelta 1979 toimikunta esitti muun muassa, että maassamme tulisi varata 750 000 hehtaarin pinta-ala hieskoivulle. Hieskoivu on pohjoisten, turveperäisten maiden valtapuita. Siitä oli kokemusta muun muassa Muhoksen koeasemalla.
 
Mietintö miellytti eduskuntaa ja se lisäsi Metsäntutkimuslaitoksen rahoitusta. Kannukseen perustettiin Energiametsäkoeasema vuonna 1979. Lyhytkiertopuun kasvatus vesametsäperiaatteella alkoi.

Kannuksen Energiametsäkoeaseman 38 vuotta kestänyt kausi oli tuloksekas. Pohjois-Suomen biotalouteen löytyi ennen tuntematon mahdollisuus, vesametsien viljely turvetuotannon jatkoksi. Puulajeiksi valikoituivat hieskoivu ja biomassapaju.

Euroopan unioni hyväksyy tuoreessa, uusiutuvan energian politiikassaan kaikki kestävästi ja kansallisen metsälain puitteissa viljellyt puulajit biopolttonesteen, esimerkiksi etanolin raaka-aineeksi. YK:n piirissä vallitsee vielä laajempi ja kauemmas tulevaisuuteen ulottuva ajattelu. Biomassaa, niin yksivuotisia peltokasveja kuin monivuotisia puita ei tulisi viljellä ruoan tuotantoon sopivilla mailla.

Ruoan tuotantoa kuvaa parhaiten maapallon yleisimmän leipäviljan, vehnän viljely. Nykykonein viljellyn ja puidun vehnän tuleentumisraja leikkaa Suomen kahtia noin linjalla Iisalmi – Raahe. Biotalouden kaipaama metsäpuiden lyhytkiertoviljely soveltuu parhaiten vyöhykkeelle, mikä on vehnän tuleentumisrajan pohjoispuolella. Silloin ruokakasvien viljely ei pitkässä juoksussakaan häiriinny eikä ruokaturva laske.

Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakuntien suoperäiset maat, etenkin turpeennoston jättöalueet ovat tulevaisuuden biotalouden mahdollisuus. Sielläkin on toki muistettava Aichin, biodiversiteetin sitovan kokouksen velvoite: suojele 17 prosenttia, viljele 83 prosenttia. 

Lyhytkiertopuiden kasvatus suopohjilla noudattaa 2010-luvulla vakiintunutta kiertokulkutalouden ajattelua. Kun turpeennosto on päättynyt, pohjaturvetta on edelleen 20-30 senttimetrin kerros. Se lannoitetaan hakevoimalasta saatavalla puun tuhkalla. Tuhka kalkitsee pohjamaan, poistaa sen happamuuden, ja saa maan bakteerit eloisiksi. Ne irrottavat turpeen humuksesta typpeä.

Lyhytkiertometsän vuosikasvu suopohjalla ylittää keskiarvon, minkä Suomen metsät kasvavat hehtaaria kohti. Hieskoivun kiertoaika on 25-30 vuotta, hakepajulla alle 10 vuotta. 
 
Korjuun, haketuksen ja biojalostuksen jälkeen alue lannoitetaan taas puun tuhkalla, ja uusi sato kasvaa kantovesoina. Sankka vesakko tarvitsee kasvuunsa vettä, ja sitä suopohjilla riittää. Vesakot haihduttavat kasvukauden päivinä taivaalle kuutioittain kosteutta, mikä muuten valuisi suo-ojista puroihin, jokiin ja järviin.

Turvesuonpohjia on koko maassa vapautunut jo 40 000 hehtaaria, ja niitä vapautuu vuosittain 2500 hehtaarin vauhdilla. Turvetta nostetaan maassamme ainakin niin kauan kuin nykyiset kaukolämmön ja –sähkön voimalat pidetään kunnossa.

Biotalous saa lisää lyhytkiertopuun kasvumaata vielä kymmeniä vuosia. Metsäpuiden lyhytkiertoviljely Pohjois-Suomen suoperäisillä mailla olisi syytä elvyttää.

]]>
8 http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261080-biotalous-on-suoperaisten-maiden-mahdollisuus#comments Biomassa Kiertotalous Lyhytkiertoviljely Ruokaturva Turvetuotanto Sun, 16 Sep 2018 17:52:29 +0000 Veli Pohjonen http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261080-biotalous-on-suoperaisten-maiden-mahdollisuus
Vehnän valttikortti siirtyi Venäjälle http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259983-vehnan-valttikortti-siirtyi-venajalle <p>Peltoviljelyämme koetteli ennätyskuiva kesä. Osa heikkokasvuisia viljoja kynnettiin maahan etuajassa. Luonnonvarakeskus arvioi vehnäsadon putoavan kolmanneksella viime vuoden tasosta. Kasvukauden ilmaston muutosta huokaili myös muun Euroopan maatalous.</p><p>Katokesän jälkeen on entistä tärkeämpää muistaa että nyt kuivuudesta kärsinyt vehnä on vuodesta toiseen ihmiskunnan tärkein ruokavilja. Vehnä on taustalla esimerkiksi Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä kymmenen vuotta sitten alkaneessa ja edelleen jatkuvassa kuohunnassa.</p><p>Väkirikkaissa arabimaissa väestön tuloista suurin osa kuluu aivan jokapäiväisen vehnäleipään. Kun hallitsijat eivät pysty pitämään ruoan hintaa kurissa, työttömät nuoret nousevat kapinaan. Ruokaturvan putoaminen ja lopulta nälkä ajaa heidät ääriterroristien järjestöihin.</p><p>Edellisen kerran vehnän valttikortti oli maailmanpolitiikan keskiössä 1980-luvulla. Silloinen itänaapurimme Neuvostoliitto joutui ostamaan vehnää lännestä. Neuvostoliiton pellot olivat olleet yhteisomistuksessa 60 vuoden jakson, mutta sitkeästi kokeiltu kommunistinen maatalous ei vain ruvennut toimimaan.</p><p>Vuonna 1984 Neuvostoliitto osti kaikkiaan 28 miljoonaa tuontitonnia ulkomaista vehnää. Se vastasi 100 kiloa eli kahta säkillistä asukasta kohti. Takavuosien maailmankaupan vehnämahti Yhdysvallat täytti samana vuonna vajeen helposti 39 miljoonalla vientitonnillaan.&nbsp;</p><p>Vehnän jatkuva osto lännestä sapetti itänaapuriamme, mutta vehnää ei saatu tasapainoon. Alituotannon maatalous on perimmäisiä syitä, miksi Neuvostoliitto luhistui.</p><p>Uuden vallan aikana Venäjä joutui aluksi jatkamaan vehnän tuontia, mutta vuosituhannen vaihteessa tapahtui käänne. Kolhoosipellot olivat muuttuneet yhtiöpelloiksi. Maauudistuksen myötä pellot olivat alkaneet tuottaa. Venäjä muuttui maailmankaupassa vehnän tuojasta vehnän viejäksi.</p><p>Kehitys jatkui. Satokaudella 2016/2017 Venäjä yllättäen nousi vehnän viennillään maailmankaupan kärkikolmikkoon. Venäjän nettovienti oli 27 miljoonaa tonnia, USA:n 25 ja EU:n 22 miljoonaa tonnia.</p><p>Seuraavalla kasvukauden lukemat yllättivät vielä enemmän. Venäjä vei vehnää 42, EU 22 ja USA 20 miljoonaa tonnia.</p><p>Kuivan ja kuuman 2018 kesän jälkeiset satolukemat ovat vielä hieman arvoitus. Yhdysvaltain maatalousministeriön elokuussa päivittämä kauden 2018/2019 ennuste pitää järjestyksen silti selvänä. Venäjä tulisi seuraavalla kaudella viemään 34 miljoonaa tonnia, USA 24 miljoonaa tonnia mutta EU vain 18 miljoonaa tonnia.<br />&nbsp;<br />Tänään maailmankaupan vehnän ostavat &ndash; öljyllään &ndash; Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan levottomat maat. Niiden yhteenlaskettu nettotuonti on ollut viime satokausilla tasolla 44 miljoonaa tonnia. Venäjä yksin pystyy kattamaan siitä jo yli puolet.</p><p>Vehnän painoarvo ruoan tuotannossa vahvistuu edelleen ihmiskunnan väkiluvun myötä. Vehnän poliittinen painoarvo vahvistuu niin kauan kuin Venäjä yhtäältä vahvistuu maailman ykkösviejänä ja toisaalta Lähi-itä sekä Pohjois-Afrikka vehnän ykköstuojina.</p><p>Vehnän valttikortti siirtyi Venäjälle. Tämä vaikuttaa Euroopan unionin tulevaan maatalouteen. Vehnän viljelyä kannattaa edistää myös metsien Suomessa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Peltoviljelyämme koetteli ennätyskuiva kesä. Osa heikkokasvuisia viljoja kynnettiin maahan etuajassa. Luonnonvarakeskus arvioi vehnäsadon putoavan kolmanneksella viime vuoden tasosta. Kasvukauden ilmaston muutosta huokaili myös muun Euroopan maatalous.

Katokesän jälkeen on entistä tärkeämpää muistaa että nyt kuivuudesta kärsinyt vehnä on vuodesta toiseen ihmiskunnan tärkein ruokavilja. Vehnä on taustalla esimerkiksi Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä kymmenen vuotta sitten alkaneessa ja edelleen jatkuvassa kuohunnassa.

Väkirikkaissa arabimaissa väestön tuloista suurin osa kuluu aivan jokapäiväisen vehnäleipään. Kun hallitsijat eivät pysty pitämään ruoan hintaa kurissa, työttömät nuoret nousevat kapinaan. Ruokaturvan putoaminen ja lopulta nälkä ajaa heidät ääriterroristien järjestöihin.

Edellisen kerran vehnän valttikortti oli maailmanpolitiikan keskiössä 1980-luvulla. Silloinen itänaapurimme Neuvostoliitto joutui ostamaan vehnää lännestä. Neuvostoliiton pellot olivat olleet yhteisomistuksessa 60 vuoden jakson, mutta sitkeästi kokeiltu kommunistinen maatalous ei vain ruvennut toimimaan.

Vuonna 1984 Neuvostoliitto osti kaikkiaan 28 miljoonaa tuontitonnia ulkomaista vehnää. Se vastasi 100 kiloa eli kahta säkillistä asukasta kohti. Takavuosien maailmankaupan vehnämahti Yhdysvallat täytti samana vuonna vajeen helposti 39 miljoonalla vientitonnillaan. 

Vehnän jatkuva osto lännestä sapetti itänaapuriamme, mutta vehnää ei saatu tasapainoon. Alituotannon maatalous on perimmäisiä syitä, miksi Neuvostoliitto luhistui.

Uuden vallan aikana Venäjä joutui aluksi jatkamaan vehnän tuontia, mutta vuosituhannen vaihteessa tapahtui käänne. Kolhoosipellot olivat muuttuneet yhtiöpelloiksi. Maauudistuksen myötä pellot olivat alkaneet tuottaa. Venäjä muuttui maailmankaupassa vehnän tuojasta vehnän viejäksi.

Kehitys jatkui. Satokaudella 2016/2017 Venäjä yllättäen nousi vehnän viennillään maailmankaupan kärkikolmikkoon. Venäjän nettovienti oli 27 miljoonaa tonnia, USA:n 25 ja EU:n 22 miljoonaa tonnia.

Seuraavalla kasvukauden lukemat yllättivät vielä enemmän. Venäjä vei vehnää 42, EU 22 ja USA 20 miljoonaa tonnia.

Kuivan ja kuuman 2018 kesän jälkeiset satolukemat ovat vielä hieman arvoitus. Yhdysvaltain maatalousministeriön elokuussa päivittämä kauden 2018/2019 ennuste pitää järjestyksen silti selvänä. Venäjä tulisi seuraavalla kaudella viemään 34 miljoonaa tonnia, USA 24 miljoonaa tonnia mutta EU vain 18 miljoonaa tonnia.
 
Tänään maailmankaupan vehnän ostavat – öljyllään – Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan levottomat maat. Niiden yhteenlaskettu nettotuonti on ollut viime satokausilla tasolla 44 miljoonaa tonnia. Venäjä yksin pystyy kattamaan siitä jo yli puolet.

Vehnän painoarvo ruoan tuotannossa vahvistuu edelleen ihmiskunnan väkiluvun myötä. Vehnän poliittinen painoarvo vahvistuu niin kauan kuin Venäjä yhtäältä vahvistuu maailman ykkösviejänä ja toisaalta Lähi-itä sekä Pohjois-Afrikka vehnän ykköstuojina.

Vehnän valttikortti siirtyi Venäjälle. Tämä vaikuttaa Euroopan unionin tulevaan maatalouteen. Vehnän viljelyä kannattaa edistää myös metsien Suomessa.

]]>
15 http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259983-vehnan-valttikortti-siirtyi-venajalle#comments Ilmaston muutos Maailmankauppa maatalous Peltoviljely Ruokaturva Sat, 25 Aug 2018 04:24:11 +0000 Veli Pohjonen http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259983-vehnan-valttikortti-siirtyi-venajalle
Kehitysavun suurta linjaa kannattaa jatkaa http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259321-kehitysavun-suurta-linjaa-kannattaa-jatkaa <p>Afrikkaan antamaamme kehitysapua on vuosikausia mollattu tehottomaksi. Sitä on verrattu Kankkulan kaivoon. Rahaa vain kaadetaan Afrikkaan vuodesta toiseen.</p><p>Kehitysavun suuri linja on mollaajilta hämärtynyt. Se vedettiin 60 vuotta sitten. YK:n ruoka- ja maatalousjärjestön (FAO:n) pääjohtaja varoitti että kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta on ajautumassa nälänhätään.</p><p>Nälänhädästä oli silloin tuoreita muistoja Neuvostoliitosta. Siihen kuuluneessa Ukrainassa kuoli 1920- ja 1930-luvuilla miljoonia ihmisiä.</p><p>Toisen maailmansodan jälkeen maapallon väkiluvun arvioitiin räjähtävän etenkin Afrikan köyhissä maissa, kun uuden lääketieteen sovellukset sinne yltävät. Kehitysavun ytimeen nousi jokapäiväinen leipä. Päätavoitteeksi tuli torjua Afrikan maita uhkaava nälänhätä.</p><p>Tänään ymmärrämme, että YK:n suurta linjaa olisi kannattanut heti syventää. Linjan jatkotavoitteeksi olisi kannattanut kirjata nälkäpakolaisten vaelluksen ja sitä seuraavan hallitsemattoman maastamuuton ennalta ehkäisy.</p><p>Suomi liittyi kehitysapuun 1965. Ulkoministeriöön perustettiin kehitysaputoimisto. Sen vetäjiksi tulivat Jaakko Iloniemi ja Martti Ahtisaari.</p><p>YK:n nälkäennustus tuli ajankohtaiseksi Etiopiassa vuonna 1984. Maata koetteli silloin ennen kokematon kuivuus. Perättäisten vuosien kuivuusjakso oli vienyt mukanaan kyläläisiltä viljan siemenet. Kun sissien kanssa sotiva hallitus ei pystynyt jakamaan maaseudun kyliin siemenviljaa, miljoonalle viljelijälle tuli nälänhätä. He jättivät kotipeltonsa ja lähtivät vaeltamaan perheineen kohti kaupunkeja.</p><p>YK:n pika-apu pysäytti perheet leireihin. Nälänhätä poistui, mutta vain tilapäisesti.</p><p>Me rikkaat maat lisäsimme Etiopian kehitysapua. Hankkeilla oli yhteinen tavoite. Viljasadot on saatava pysyvään nousuun, jotta vuoden 1984 nälkä ja pakolaisaalto eivät enää toistu.</p><p>Etiopian maanviljelyä kehitettiin niin, että vettä säästyy ja maaperä hoituu. Pengerrykset ilmestyivät ylänkömaan peltomaisemaan, keräämään sadekauden yli pursuavaa kosteutta.</p><p>Suomi oli Etiopian kehitysavussa mukana, kun jokilaaksojen ylärinteille viljeltiin energiapuuta. Juurillaan puut pysäyttivät rinnemaan kulumisen ja tekivät maaperän huokoiseksi. Sateet ohjautuivat enemmän pohjaveteen ja siten viiveellä alarinteiden viljamaille. Viljasadot paranivat.</p><p>Mitä Etiopian ruoan tuotannolle tapahtui? FAO:n tarkat lukemat alkavat 1993, kun pohjoinen Eritrea oli irtaantunut emämaasta. Etiopian vuotuinen viljasato oli silloin seitsemän miljoonaa tonnia. Vuonna 2017 viljasato oli 25,1 miljoonaa tonnia eli yli kolminkertainen alkulukemaan verrattuna.</p><p>Tärkeämpi on ruokaturvan paraneminen. Köyhässä Afrikan maassa sen yksinkertaisin mittari on henkeä kohti laskettu vuotuinen viljasato. Vuonna 1993 etiopialaisia oli 53 miljoonaa ja vuonna 2017 jo 105 miljoonaa. Silti henkeä kohti laskettu viljan tuotanto nousi. Ruokaturva oli 131 kiloa jakson alussa ja 239 kiloa jakson lopussa.</p><p>Onhan Etiopian ruokaturvassa silti vielä tarvetta nostaa. Esimerkiksi turvallisessa Suomessa tuotamme vuodessa viljaa keskimäärin 600 kiloa per henki.</p><p>Etiopia osoitti, että kehitysapu tuo tulosta kun avun ohjaa suureen linjaan: kohdemaan ruokaturvaan. Koko Afrikan kehitysavulla oli osansa siinä, että pääosa maailman väestöstä sai jokapäiväisen leipänsä. Emme ajautuneetkaan YK:n pelkäämään nälänhätään.</p><p>Onnistuneella Etiopian avulla on osansa myös siinä, että maa näyttäytyi Euroopassa verraten hillittynä 2010-luvun maastamuutossa. Etiopialaisia pakolaisia ei Suomen raja-asemillakaan juuri näkynyt, kun koimme vuoden 2015 hämmentävän, pienimuotoisen kansainvaelluksen.</p><p>Vuoden 2015 jälkeen olemme alkaneet ymmärtää, että Suomen kannattaisi pysyä mukana kehitysavun suuressa linjassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Afrikkaan antamaamme kehitysapua on vuosikausia mollattu tehottomaksi. Sitä on verrattu Kankkulan kaivoon. Rahaa vain kaadetaan Afrikkaan vuodesta toiseen.

Kehitysavun suuri linja on mollaajilta hämärtynyt. Se vedettiin 60 vuotta sitten. YK:n ruoka- ja maatalousjärjestön (FAO:n) pääjohtaja varoitti että kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta on ajautumassa nälänhätään.

Nälänhädästä oli silloin tuoreita muistoja Neuvostoliitosta. Siihen kuuluneessa Ukrainassa kuoli 1920- ja 1930-luvuilla miljoonia ihmisiä.

Toisen maailmansodan jälkeen maapallon väkiluvun arvioitiin räjähtävän etenkin Afrikan köyhissä maissa, kun uuden lääketieteen sovellukset sinne yltävät. Kehitysavun ytimeen nousi jokapäiväinen leipä. Päätavoitteeksi tuli torjua Afrikan maita uhkaava nälänhätä.

Tänään ymmärrämme, että YK:n suurta linjaa olisi kannattanut heti syventää. Linjan jatkotavoitteeksi olisi kannattanut kirjata nälkäpakolaisten vaelluksen ja sitä seuraavan hallitsemattoman maastamuuton ennalta ehkäisy.

Suomi liittyi kehitysapuun 1965. Ulkoministeriöön perustettiin kehitysaputoimisto. Sen vetäjiksi tulivat Jaakko Iloniemi ja Martti Ahtisaari.

YK:n nälkäennustus tuli ajankohtaiseksi Etiopiassa vuonna 1984. Maata koetteli silloin ennen kokematon kuivuus. Perättäisten vuosien kuivuusjakso oli vienyt mukanaan kyläläisiltä viljan siemenet. Kun sissien kanssa sotiva hallitus ei pystynyt jakamaan maaseudun kyliin siemenviljaa, miljoonalle viljelijälle tuli nälänhätä. He jättivät kotipeltonsa ja lähtivät vaeltamaan perheineen kohti kaupunkeja.

YK:n pika-apu pysäytti perheet leireihin. Nälänhätä poistui, mutta vain tilapäisesti.

Me rikkaat maat lisäsimme Etiopian kehitysapua. Hankkeilla oli yhteinen tavoite. Viljasadot on saatava pysyvään nousuun, jotta vuoden 1984 nälkä ja pakolaisaalto eivät enää toistu.

Etiopian maanviljelyä kehitettiin niin, että vettä säästyy ja maaperä hoituu. Pengerrykset ilmestyivät ylänkömaan peltomaisemaan, keräämään sadekauden yli pursuavaa kosteutta.

Suomi oli Etiopian kehitysavussa mukana, kun jokilaaksojen ylärinteille viljeltiin energiapuuta. Juurillaan puut pysäyttivät rinnemaan kulumisen ja tekivät maaperän huokoiseksi. Sateet ohjautuivat enemmän pohjaveteen ja siten viiveellä alarinteiden viljamaille. Viljasadot paranivat.

Mitä Etiopian ruoan tuotannolle tapahtui? FAO:n tarkat lukemat alkavat 1993, kun pohjoinen Eritrea oli irtaantunut emämaasta. Etiopian vuotuinen viljasato oli silloin seitsemän miljoonaa tonnia. Vuonna 2017 viljasato oli 25,1 miljoonaa tonnia eli yli kolminkertainen alkulukemaan verrattuna.

Tärkeämpi on ruokaturvan paraneminen. Köyhässä Afrikan maassa sen yksinkertaisin mittari on henkeä kohti laskettu vuotuinen viljasato. Vuonna 1993 etiopialaisia oli 53 miljoonaa ja vuonna 2017 jo 105 miljoonaa. Silti henkeä kohti laskettu viljan tuotanto nousi. Ruokaturva oli 131 kiloa jakson alussa ja 239 kiloa jakson lopussa.

Onhan Etiopian ruokaturvassa silti vielä tarvetta nostaa. Esimerkiksi turvallisessa Suomessa tuotamme vuodessa viljaa keskimäärin 600 kiloa per henki.

Etiopia osoitti, että kehitysapu tuo tulosta kun avun ohjaa suureen linjaan: kohdemaan ruokaturvaan. Koko Afrikan kehitysavulla oli osansa siinä, että pääosa maailman väestöstä sai jokapäiväisen leipänsä. Emme ajautuneetkaan YK:n pelkäämään nälänhätään.

Onnistuneella Etiopian avulla on osansa myös siinä, että maa näyttäytyi Euroopassa verraten hillittynä 2010-luvun maastamuutossa. Etiopialaisia pakolaisia ei Suomen raja-asemillakaan juuri näkynyt, kun koimme vuoden 2015 hämmentävän, pienimuotoisen kansainvaelluksen.

Vuoden 2015 jälkeen olemme alkaneet ymmärtää, että Suomen kannattaisi pysyä mukana kehitysavun suuressa linjassa.

]]>
14 http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259321-kehitysavun-suurta-linjaa-kannattaa-jatkaa#comments Etiopia Maastamuutto Nälänhätä Ruokaturva Viljan tuotanto Sat, 11 Aug 2018 03:36:15 +0000 Veli Pohjonen http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259321-kehitysavun-suurta-linjaa-kannattaa-jatkaa
Terveisiä maaseudulta http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259022-terveisia-maaseudulta <p>Keskikesän helteellä Helsingin Sanomien tulevaisuustoimittaja oli laitettu matkaan äimistelemään Ylä-Savon ihmettä. Kun ei ne mokomat siellä maaseudulla asumista suostu lopettamaan, ja viimeinen sammuttamaan valoja, vaikka jo 20 vuotta sitten pääkaupungin aviisi niin ennusti.Ylä-Savo valikoitui tutkimuskohteeksi kuulemma juuri siksi, että siellä on tyypillisimmillään koko suomalaisen maaseudun kuva kaikkine haasteineen.</p><p>Ihmeteltävää toimittajalla riittää, kun uutta matkailuyritystä pukkaa, ja kesäkahvilaakin pyöritetään Brysselistä käsin. Menestyvien vientiyritysten lisäksi monenlaista pienempää työpaikkaa ja elannon antajaa löytyy; mutta leipä on ehkä useammasta lähteestä kerättävä.</p><p>Asuntovelkaista toimittajaa huimaa, kun omakotitalo järvenrannassa kaupungin liepeillä lähtee summalla, jolla hikiseen saa kaksion pääkaupunkiseudulta. Hesarin aikoinaan ennustama &rdquo;Kuolevan kunnan hilpeä korahdus&rdquo; eli Eukonkannon MM-kisat Sonkajärvellä kerää sekin yhä Suomen kesätapahtumista eniten kansainvälisiä mediataloja paikalle.</p><p>Väestökehitys- ja rakennetilastot ovat seudun jo moneen kertaan tappaneet, mutta siellä ne vain elelevät, vieläpä tyytyväisyyttään kehräten. Kehtaapa joku vielä tokaista, ettei etelän &rdquo;kusiaispessään&rdquo; edes lähtisi. Kesäviikko saa toimittajan vakuuttumaan, että maaseudun ennustetulle kuolinkouristukselle taitaa sittenkin olla vastavoima.</p><p>&rdquo;Kaikki ei näy tilastoissa. Ihmisten päättäväisyys ja yhdessä tekemisen asenne eivät näy. Molempia pääsen todistamaan Ylä-Savossa vietettyjen päivien aikana&rdquo;. Tähän toimittajan lopputulemaan on helppo yhtyä.</p><p>Täälläkin, kuten niin monella seutukunnalla Suomessa, kesän jokainen viikonloppu on ollut talkootyön ja yhdessä tekemisen oodia: kesäteatteria, maalaismarkkinoita, perinnepihoja, iskelmää ja praasniekkaa &ndash; ja tietysti sitä eukonkantoa. Kotikuntani Lapinlahti on lähes ainut alle 10&nbsp;000 asukkaan kunta, jossa pidetään vuodesta toiseen kansainvälinen yleisurheilun GP-kisa. Sekin on kyllä yritetty kuopata &rdquo;navetantauskisana&rdquo; jo vuosia sitten. Iso käsi ja kiitos kaikille niille tuhansille talkoolaisille, jotka ovat tämänkin kesän monet tapahtumat olleet maaseudulla mahdollistamassa. Paras tapa osoittaa arvostusta järjestäjille on mennä aina paikan päälle nauttimaan ohjelmista.</p><p>Pelkän talkootyön varaan ei kuitenkaan tulevaisuutta voi maallakaan rakentaa. Samaisessa Hesarin lehtijutussa Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja Turun yliopistolta maalailee maaseudun näkymiä rohkaisevin vedoin. Väestökehitys ja huoltosuhde tasapainottuvat, biotalous ja elintarvikkeet tarvitsevat raaka-aineensa jatkossakin ja maaseudusta tulee yhä kasvava hyvinvointilähde. Tulevaisuuden suomalainen on nopeiden liikenneyhteyksien ansiosta monipaikkainen, jonka yhdistelee kaupunki- ja maaseutuasumista tarpeidensa mukaan. Kaupungeista käydäänkin töissä maalla, eikä vain päinvastoin.</p><p><br />Uskon, että tämä tulevaisuuden visio ei ole &rdquo;teoriaherrojen huaveilua&rdquo;. Koko Suomen tasapainoinen aluekehitys ja asuttuna pitäminen on kansalaisten vahva tahtotila, minkä tuore gallup joidenkin harmiksi vastaansanomattomasti todisti.</p><p>Lisäksi tämän kesän kuumuus on viimeistään avannut silmät ymmärtämään maaseudun merkityksen ruuantuotannon huoltovarmuuskysymyksenä. Ilmasto-olot ovat vaikuttaneet jo dramaattisesti satonäkymiin ympäri maailman.</p><p><br />Nyt on ymmärrettävä olla kaukaa viisas. Suomessa on säilytettävä pellot viljeltyinä, satsattava maatalouden kannattavuuteen ja alan tutkimukseen sekä tuotekehitykseen. Tilojen jatkuvuus on varmistettava ja tuottajan on saatava työstään ansaitsemansa palkka.</p><p>Suomen on varauduttava siihen, että vielä voi olla monta suuta ruokittavana. Puhdas ruoka ja toimiva elintarvikeketju kun eivät ole maailmalla itsestään selvyyksiä. Joten puolustetaan rohkeasti maaseutua. Se kun ei ole kaupungeiltakaan pois, sillä molempia tarvitaan.</p> Keskikesän helteellä Helsingin Sanomien tulevaisuustoimittaja oli laitettu matkaan äimistelemään Ylä-Savon ihmettä. Kun ei ne mokomat siellä maaseudulla asumista suostu lopettamaan, ja viimeinen sammuttamaan valoja, vaikka jo 20 vuotta sitten pääkaupungin aviisi niin ennusti.Ylä-Savo valikoitui tutkimuskohteeksi kuulemma juuri siksi, että siellä on tyypillisimmillään koko suomalaisen maaseudun kuva kaikkine haasteineen.

Ihmeteltävää toimittajalla riittää, kun uutta matkailuyritystä pukkaa, ja kesäkahvilaakin pyöritetään Brysselistä käsin. Menestyvien vientiyritysten lisäksi monenlaista pienempää työpaikkaa ja elannon antajaa löytyy; mutta leipä on ehkä useammasta lähteestä kerättävä.

Asuntovelkaista toimittajaa huimaa, kun omakotitalo järvenrannassa kaupungin liepeillä lähtee summalla, jolla hikiseen saa kaksion pääkaupunkiseudulta. Hesarin aikoinaan ennustama ”Kuolevan kunnan hilpeä korahdus” eli Eukonkannon MM-kisat Sonkajärvellä kerää sekin yhä Suomen kesätapahtumista eniten kansainvälisiä mediataloja paikalle.

Väestökehitys- ja rakennetilastot ovat seudun jo moneen kertaan tappaneet, mutta siellä ne vain elelevät, vieläpä tyytyväisyyttään kehräten. Kehtaapa joku vielä tokaista, ettei etelän ”kusiaispessään” edes lähtisi. Kesäviikko saa toimittajan vakuuttumaan, että maaseudun ennustetulle kuolinkouristukselle taitaa sittenkin olla vastavoima.

”Kaikki ei näy tilastoissa. Ihmisten päättäväisyys ja yhdessä tekemisen asenne eivät näy. Molempia pääsen todistamaan Ylä-Savossa vietettyjen päivien aikana”. Tähän toimittajan lopputulemaan on helppo yhtyä.

Täälläkin, kuten niin monella seutukunnalla Suomessa, kesän jokainen viikonloppu on ollut talkootyön ja yhdessä tekemisen oodia: kesäteatteria, maalaismarkkinoita, perinnepihoja, iskelmää ja praasniekkaa – ja tietysti sitä eukonkantoa. Kotikuntani Lapinlahti on lähes ainut alle 10 000 asukkaan kunta, jossa pidetään vuodesta toiseen kansainvälinen yleisurheilun GP-kisa. Sekin on kyllä yritetty kuopata ”navetantauskisana” jo vuosia sitten. Iso käsi ja kiitos kaikille niille tuhansille talkoolaisille, jotka ovat tämänkin kesän monet tapahtumat olleet maaseudulla mahdollistamassa. Paras tapa osoittaa arvostusta järjestäjille on mennä aina paikan päälle nauttimaan ohjelmista.

Pelkän talkootyön varaan ei kuitenkaan tulevaisuutta voi maallakaan rakentaa. Samaisessa Hesarin lehtijutussa Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja Turun yliopistolta maalailee maaseudun näkymiä rohkaisevin vedoin. Väestökehitys ja huoltosuhde tasapainottuvat, biotalous ja elintarvikkeet tarvitsevat raaka-aineensa jatkossakin ja maaseudusta tulee yhä kasvava hyvinvointilähde. Tulevaisuuden suomalainen on nopeiden liikenneyhteyksien ansiosta monipaikkainen, jonka yhdistelee kaupunki- ja maaseutuasumista tarpeidensa mukaan. Kaupungeista käydäänkin töissä maalla, eikä vain päinvastoin.


Uskon, että tämä tulevaisuuden visio ei ole ”teoriaherrojen huaveilua”. Koko Suomen tasapainoinen aluekehitys ja asuttuna pitäminen on kansalaisten vahva tahtotila, minkä tuore gallup joidenkin harmiksi vastaansanomattomasti todisti.

Lisäksi tämän kesän kuumuus on viimeistään avannut silmät ymmärtämään maaseudun merkityksen ruuantuotannon huoltovarmuuskysymyksenä. Ilmasto-olot ovat vaikuttaneet jo dramaattisesti satonäkymiin ympäri maailman.


Nyt on ymmärrettävä olla kaukaa viisas. Suomessa on säilytettävä pellot viljeltyinä, satsattava maatalouden kannattavuuteen ja alan tutkimukseen sekä tuotekehitykseen. Tilojen jatkuvuus on varmistettava ja tuottajan on saatava työstään ansaitsemansa palkka.

Suomen on varauduttava siihen, että vielä voi olla monta suuta ruokittavana. Puhdas ruoka ja toimiva elintarvikeketju kun eivät ole maailmalla itsestään selvyyksiä. Joten puolustetaan rohkeasti maaseutua. Se kun ei ole kaupungeiltakaan pois, sillä molempia tarvitaan.

]]>
11 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259022-terveisia-maaseudulta#comments Kotimaa Huoltovarmuus Ilmastonmuutos maatalous Ruokaturva Talkootyö Fri, 03 Aug 2018 10:13:12 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259022-terveisia-maaseudulta