*

Tekstiseikkailu Lähes sataprosenttisesti parratonta pohdintaa yhteiskunnasta.

Kaikki blogit puheenaiheesta Martti Luther

Lutherin teesit elävät vielä 500 vuotta niiden naulaamisen jälkeenkin

Eilen tuli kuluneeksi tasan 500 vuotta siitä kun Wittenbergin yliopiston raamatunselitysopin professori Martti Luther (1483–1546) naulasi 95 teesiään Linnankirkon oveen.

Tapahtumasta alkoi kirkon uskonpuhdistus, joka mullisti läntistä maailmaa myös yhteiskunnallisesti. Sitä Luther itse tuskin saattoi tuolloin edes aavistella. Teesien naulaus oli vasta alkusysäys.

Luther huoritteli naisia

Monien miesten huonosta käytöksestä naisia kohtaan kohistaan, ja aivan oikein. Surkealla suhtautumisella naisiin on pitkät historialliset juuret. Paljastetaanpa tässä yksi.

Katolinen munkki, pappi ja teologi Martin ”Martti” Luther (1483-1546) käytti tavallisista naisista puhuessaan sanaa 'huora'. Tuo tuskin oli tavatonta hänen aikanaan. Nykyään luterilaiset pitävät miestä lähes pyhimyksenä, tietämättä tai välittämättä hänen törkeyksistään.

Kahdenlaista kreationismia

Esittelen uskonpuhdistuksen juhlavuoden aikana Martti Lutherin (1482–1546) ja luterilaisten tunnustuskirjojen (1580) opetuksia, joista nykyajan luikuriteologit vaikenevat tai joita he vääristelevät kelvatakseen valtaeliitille. Kreationismi kuuluu niihin.

Sen mukaan maailmankaikkeus ja elolliset olennot ovat saaneet alkunsa tarkoituksellisen luomistyön tuloksena. Kreationismi liittyy Jumalan olemassaoloon, sillä luominen edellyttää Luojaa.

"Sulkee piiriinsä koko maailman" – luterilainen tunnustus avioliitosta

Sitä, mitä uskonpuhdistajat opettavat avioliitosta ja seksuaalietiikasta, pidetään nykyisin ”poliittisesti epäkorrektina” – sopimattomana. Siitä haluttaisiin vaieta. Erityisen kiusallista se tuntuu olevan kirkolliselle valtaeliitille.

Jumalan käskyt suojaavat avioliittoa

Sekä nykyteologit että monet poliitikot – jopa ateistit – saattavat puhua kauniisti oikeudenmukaisuudesta ja hyvän tekemisestä.

Luterilainen tunnustus opettaa Raamatun perusteella, että ihmisjärki luonnostaan jossain määrin tajuaa lakia, ihmisellä kun on yhteinen oikeustaju Jumalan kirjoittamana sydämessään ja jatkaa, että luonnollinen laki pitää yhtä Mooseksen lain eli kymmenen käskyn kanssa (ACA IV:7, s. 92).

Nykyteologien ’rusinapullakristillisyys’ tyrmätään tunnustuskirjoissa

Politiikasta sanotaan, että se on likaista peliä, eikä poliitikkoihin voi luottaa. Teologia taitaa olla sitäkin likaisempaa, ja vielä vähemmän voi luottaa teologeihin. Sekä poliitikkoihin että teologeihin näyttää pätevän sama sääntö: mitä korkeampi asema, sitä pahempi luikuri. Poikkeuksiakin toki on.

Politiikka koskee kuitenkin vain ajallisia ja maallisia asioita, mutta teologia ikuisia ja taivaallisia asioita. Edellisessä erehtyminen on inhimillistä mutta jälkimmäisessä helvetillistä. Kirjaimellisesti.

Martti Luther ja Sodoman synti

Uskonpuhdistajan mukaan homoseksuaalinen käyttäytyminen kuuluu Sodoman synteihin. Sodomialla on vanhastaan viitattu juuri siihen, myöhemmin myös eläimiin sekaantumiseen (zoofilia). Kristillisessä kirkossa sodomia luetaan niin sanotuksi taivaaseen asti huutavaksi synniksi (peccata clamantia) (1. Moos. 18:20-21):

”Täysin luonnonvastaista” – mitä Luther opettaa homoudesta?

Esittelen uskonpuhdistuksen juhlavuoden aikana Martti Lutherin (1483–1546) raamattuopetuksia, joista nykyteologit usein vaikenevat tai joita he jopa vääristelevät.

Miten uskonpuhdistaja arvioi Koraania?

Martti Luther (1483–1546) ei tuntenut ainoastaan Raamattua. Uskonpuhdistaja tunsi myös Koraaninsa, jota hän Raamatun valossa arvioi. Yliopisto-opettajana hän luotti tiedon voimaan ja piti tärkeänä sitä, että muslimien pyhänä pitämä kirja käännettäisiin paitsi saksan- myös latinankielelle.

Islamin opilliset juuret ovat areiolaisuudessa

Poliittisen suvaitsevaisuusideologian omaksuneet modernit teologit korostavat usein väärällä tavalla niin sanotun uskontodialogin tärkeyttä. Siihen liittyy se, että Raamatun vastaisesti vähätellään uskontojen välisiä eroja, vaietaan niistä tai jopa kielletään ne. Äärimmäisenä seurauksena on harhakäsitys, jonka mukaan kaikissa uskonnoissa palveltaisiin samaa Jumalaa.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä