Tekstiseikkailu Lähes sataprosenttisesti parratonta pohdintaa yhteiskunnasta.

Kaikki blogit puheenaiheesta Etiopia

Kultaa, pyhää savua ja mirhamia

Joulun alla mielissämme soivasta tiernapoikain musiikista ja siihen liittyvästä tarinasta muistamme kolme itäisen maan viisasta miestä, jotka ”riensivät uhraamaan kultaa, pyhää savua ja mirhamia”. Sen ajan talousoppineet olivat tuoneet ne Jeesukselle syntymälahjaksi. Kulta on aina kultaa, mutta mitä olivat nuo kaksi muuta yhtä arvokasta lahjaa?

Quo vadis – mihin menet – ruokaturva?

Ruokaturva on käsite, jonka sovittiin vuonna 1996 järjestetyssä Maailman ruokaan keskittyvässä huippukokouksessa tarkoittavan tilaa jolloin kaikilla ihmisillä on kaikkina aikoina riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa elääkseen terveellisen ja aktiivisen elämän.

Tällä tilan käsitteellä ruokaturvan muutoksia on vaikea mitata vuosien kuluessa, yhden kehitysmaan, yhden vauraan maan tai koko maapallon tasolla. Yksinkertaisempi ruokaturvan mittari on jokapäiväisen leivän eli viljan tuotanto vuotta ja henkeä kohti kussakin maassa, maanosassa tai koko maapallolla.

Kehitysavun suurta linjaa kannattaa jatkaa

Afrikkaan antamaamme kehitysapua on vuosikausia mollattu tehottomaksi. Sitä on verrattu Kankkulan kaivoon. Rahaa vain kaadetaan Afrikkaan vuodesta toiseen.

Kehitysavun suuri linja on mollaajilta hämärtynyt. Se vedettiin 60 vuotta sitten. YK:n ruoka- ja maatalousjärjestön (FAO:n) pääjohtaja varoitti että kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta on ajautumassa nälänhätään.

Nälänhädästä oli silloin tuoreita muistoja Neuvostoliitosta. Siihen kuuluneessa Ukrainassa kuoli 1920- ja 1930-luvuilla miljoonia ihmisiä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä