Tekstiseikkailu Lähes sataprosenttisesti parratonta pohdintaa yhteiskunnasta.

Luther ja Perikato

Maailman ensimmäiseksi kirjailijabrändiksi ja kansainväliseksi mediasensaatioksi nostetaan usein saksalainen uskonpuhdistaja Martti Luther; Luojan anteeksiantoon pahemman kerran hurahtanut munkki, jonka kielteisestä suhteesta aikansa katolilaisuuteen kilpaili ainoastaan hänen sairaalloinen antisemitistisyytensä. Hän naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen päälle 500 vuotta sitten, ja hänen käynnistämänsä uskonpuhdistuksen seurauksena minäkin suomalaisena kuulemma edustan vahvaa luterilaista työmoraalia.

Martin nousu Euroopan tunnetuimmaksi mediapersoonaksi oli – kuten useat muutkin historialliset käänteet - usean tapahtuman tulosta. Kaksi asiaa voidaan kuitenkin kiskoa vuosisatojen virrasta tämän päivän keskusteluun mediasta ja yhteiskunnasta. Nämä kaksi viestinnän rakenteiden tärkeää elementtiä ovat kanava ja sisältö.

Erityisesti viestintäkanavan merkitystä on alleviivattu yhteiskunnallisessa keskustelussa ja modernissa mediamaisemassa, jossa kuluttajan ja sisällöntuottajan raja on kuulemma yhtä epäselvä kuin Marvel Cinematic Universe. Sisältöä syntyy kuin itsestään internetin syövereissä vellovasta valmiista materiaalista, sillä kaikki sisältö on nähtävästi nyt tehty ja kaikki uusi on vain vanhan muunnosta. Jäljellä ei olisi muuta merkitystä kuin tämän sisällön kanavoiminen ja muovaaminen uusin työkaluin uusiksi merkityksiksi.

Martti Luther ei ollut ensimmäinen raamatunkääntäjä, mutta hän onnistui ensimmäisenä kääntämään alkuperäisen sisällön laajalle yleisölle lukukelpoiseksi. Hänen käännöstekstistään tuli tuoreen kirjapainotaidon saattelemana yksi maailman tärkeimmistä kirjoista. Hänen teesinsä olivat levinneet vihaisen somepäivityksen tavoin pitkin Eurooppaa hyvän aikaa ennen käännöstyön valmistumista.

Vuosisatoihin mikään ei ole muuttanut tekstiä ja erityisesti lukemista samalla tavalla kuin kirjapaino ja sen ensimmäiset painotuotteet. Tämä johtui pitkälti sekä sisällön että kanavan hyvästä käytöstä, eikä kummankaan vahvaa vaikutusta lukijaan pidä väheksyä. Lutherin kritiikistä ja käännöstyöstä syntyi laajaa yhteiskunnallista toimintaa, eikä Luther olisi voinut toteuttaa uskonpuhdistusta ilman seuraajiaan.

Alustojen levitessä pitkin näkökenttäämme ruutuina ja painotuotteina meidän on pidettävä mielessä sisältö monine merkityksineen. Kanava ja alusta luovat pohjan ja lähettävät sanoman, mutta kanava ei kanna mukanaan merkityksiä samalla tavalla kuin sisältö. Nämä merkitykset luovat uutta toimintaa ja muuttavat maailmaa sekä politiikkaa.

Uudet merkitykset innoittajina eivät ole uusi juttu. Lutherin saadessa seuraajia uskonpuhdistus levisi monen toimijan ja poliittisen ympäristön saattelemana pitkin Eurooppaa alkuperäisen sisällön muunnelmina kuin monet veikeät tekstitysversiot Bruno Ganzin näyttelemän Hitlerin kuuluisasta raivokohtauksesta Perikato-elokuvassa. Samaa oli havaittavissa Arabikevään kansannousuissa; tunisialaisen twiitin tavoin Lutherin teesit ja raamatuntulkinta löysivät tiensä myös Suomeen oppilaansa Mikael Agricolan kautta.

Mikään median muutos ei ole muuttanut yhteiskuntaa samalla tavalla kuin kirjapaino. Meemit levisivät 500 vuotta sitten, ja ne leviävät nykyäänkin. Internet edustaa alustana valtavaa muutosta, mutta seuraukset ovat yllättävän samanlaiset sekä Lutherin Saksassa, Perikadon fiktiivisessä Hitlerin bunkkerissa ja vuoden 2011 Tunisiassa.

Näistä syistä media-ala on niin suunnattoman mielenkiintoinen; viestinnällä on tärkeä osa yhteiskunnallisia muutoksia ja alan tapahtumia on täysin mahdotonta ennustaa. Me kaikki, myös minä ja sinä, olemme väärässä lähes jokaisessa mediaan ja sen kehittymiseen liittyvässä ennakkopäätelmässä. Yksi tärkeimmistä asioista lienee seurata linkkiä, josta lähtee sekä sisältö että kanava; ihmistä ja ihmisen tarpeesta viestiä toisille.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän PekkaSiikala11 kuva
Pekka Siikala

Kaiken tämän jälkeen melkein jokaisen median sivuilla, niin paperilla kuin sähköisissäkin laitteissa, törmää vastuullisen journalismin logoon, ja juttuihin oikeasta mediasta ja valemediasta. Hiukan irvokasta.

Ei ole enää oikeata eikä väärää mediaa. On vain mediaa. Yhdistävä tekijä on hektisyys. Journalistist ovat pudonneet kelkasta ja osa heistä on tietysti kelkasta pudotettu ihan tarkoituksella, kustannussyistä.

Aika näyttää mihin päädymmme. Muutos on varma, ja voi sitä onnetonta joka kuvittelee että viestintä, journalismi ja internet pysyvät nykyisen kaltaisina.

Eivät ne pysy.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Kun uskonto on peruspilarinsa ja suuntaviittansa maahan iskenyt, on siltä massan polulta yksilön vaikea eksyä muuta kuin aikanaan roviolle.

Toisaalta esimerkiksi ortodoksisuudessa on ihailtavat piirteensä muuttumattomuudessaan ilman eri aikojen kirkolliskokouksia, joissa sanomaa ovat muut kirkkokunnat muuttaneet ns. ajan henkeen sopivammiksi.

On se hyvä, että meillä on printattua historiaa jopa vuosituhansien takaa, jota edes silloista paperin laadullista vaatimattomuutta sisältämää tietoa ei edes internet ole pystynyt hävittämään.

Verkon historiatiedot tulevat häviämään yksinkertaisesti siitä syystä, että vuosikymmeniä vanhoja eri tiedostojen versioita ei pystytä enää lukemaan puhumattakaan tuhat vuotta vanhoja.

Toivottavasti meidän geneettinen muistimme jotenkin säilyy tässä pyörteessä.

Mitähän tästä nykytiedosta Kansallisarkisto arkistoi ?

Käyttäjän PekkaSiikala11 kuva
Pekka Siikala

Internet ja hakukoneet hukkaavat historiaa hirvittävällä vauhdilla. Lähes päivittäin joudun kaivamaan esiin 1970-luvun tietosanakirjoja löytääkseni sen mitä hakukoneet eivät löydä. Internetin ylistäjät ja siihen sokeasti uskovat väittävät kuitenkin että kaikki on internetissä.

Todellisuudessa netissä on vain se mitä sinne on syötetty, ja esiin nousee vain se mitä on usein haettu. Erityisen selvästi tämän todeksi havaitsee etsiessään vähemmän tärkeätä tietoa, sellaista mitä ei ole edes Wikipediaan syötetty.

Parhaimmillaankin internet tietolähteenä on kuin kirjasto, jossa on räjäytetty valtava pommi; kaikki on sekaisin vailla järjestystä, ja suuri osa tiedota on tuhoutunut.

Liian usein unohdetaan että internet on vain väline. Ei tietokone mitään tiedä.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#3

>Ei tietokone mitään tiedä.

ooo

Juuri niin. Se käsittelee vain nollia ja ykkösiä.

Käyttäjän PekkaSiikala11 kuva
Pekka Siikala

Journalistit tuottavat sisältöä ja muuttavat maailmaa sillä sisällöllä. Pohdin usein journalistin ja journalismin vastuuta (Satunnaisia sankareita, Geena Davis ja Dustin Hoffman), ja juuri hetki sitten aihe nousi taas vahvasti esiin:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/21/sokeridei...

On ilmeisesti tehty tutkivaa journalismia, mutta luultavasti itsekkäästi ja lopputulosta ajattelematta.

Käyttäjän MattiESimonaho kuva
Matti Simonaho

Luther/Luder ei ollut Saksalainen.

Käyttäjän PekkaSiikala11 kuva
Pekka Siikala

Väliäkö tuolla. Isolla tai pienellä alkukirjaimella.

Käyttäjän PekkaSiikala11 kuva
Pekka Siikala

Tämä juttu kannattaa lukea, jos haluaa jotain tämän päivän ja tulevaisuuden viestinnästä tietää:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/19/nain-sinu...

Kuten jutustakin ilmi käy niin myös media ohjaa meitä ja me mediaa saman kaavan mukaan. Lopputulos on epäilemättä hirveä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset