Yhteinen kieli
Tälläkin hetkellä suomen kieli kuulemma näivettyy ja sen käyttöala kapenee kuin valokuvaajan lompakko samalla englanninkielen ottaessa aina vain suurempaa alaa haltuun niin töissä, kotona kuin vapaa-ajallakin. Tämän meille kertoi tänään Suomen kielen lautakunta (https://yle.fi/uutiset/3-10476774).
Kielistä, niiden rappiosta, alkuperäisyyden tuhoutumisesta ja näivettymisestä huolestuminen ja on ollut vuosisatoja osa kielenhuollon perinteitä; kielen muuttumisesta huolestutaan ja pian huoli katoaa sananmukaisesti puheen taakse. Mitä ylipäätään tarkoittaa kielen näivettyminen ja käyttöalan kapeneminen? Jos maailma tosiaan on kuin kuoreensa kätkeytyvä merenelävä ja viihdymme Netflixin monikielisten palveluiden äärellä, niin eikö kielen kehittyminen ja muutos tällöin edistä suurempaa viestinnän kykyä ja näin edistä yhteistä asioiden hoitoa ja yhteisymmärrystä? Miksi kieltämme, joka ei kuulemma sovellu tunteista puhumiseen, kuuluisi suojella?
Kuten moni muukin ulkomailla matkustanut suomalainen, olen minäkin nauttinut suomenkielestä koodikielenä, jota vain harva ympäristössä ymmärtää. Tällöin kohdistan suomalaisen sanomani ainoastaan suomea puhuvaan yleisöön, ja syystä tai toisesta jätän muita ihmisiä sanomani ulkopuolelle. Yleensä tämä on liittynyt puhtaasti siihen, että sanomaani on ottamassa vastaan suomalainen kaverini tai perheenjäsen. Ei siinä mitään erikoista ole, suomi vain tulee helpommin ulos. Jos ympärillä oin ihmisiä, joiden olisi hyvä saada sanoma perille asti, niin kieli vaihtuu englantiin. Tuttu tilanne monelle esimerkiksi juhlatilanteista, joissa samassa porukassa on pari kaveria, jotka eivät puhu suomea. Tämä teksti puolestaan on kirjoitettu suomenkieliselle yleisölle ihan siitä syystä, että me suomalaiset – uskomatonta kyllä – puhumme tässä asiassa yhteistä kieltä.
Kielemme siis vaihtuu lennosta, jos osaamme toista kieltä. Toisilla se vaihtuu nopeammin kuin toisilla; minulla on aina vaikeuksia vaihdella kahden kielen välillä, vaikka sekä suomi että englanti valuvat suusta kiitettävästi. Ymmärtääksemme kielen merkityksen voisimme hetkeksi heittää koko käsitteen nurkkaan ja keskittyä siihen yhteen kommunikaation merkitykseen, mikä ei suoraan kävele käsi kädessä kielenhuollon kanssa. Kyse on kulttuurista.
Filosofi Emil Cioran mukaan meillä ei ole kotimaata, vaan kieli. Kieli on asuttamamme kotimaa ja sen pohjalle rakentuu isänmaa (terveisiä kaikille Metal Gear Solid V:n faneille). Lainaus ei istu suuhun tulleissa ja passintarkastuksissa maiden rajoilla, mutta siitä voidaan nähdä kieli ei ainoastaan osana kulttuuria, vaan kulttuurin välittäjänä. Suomen kieli ei ole ainoastaan sanoja toistemme väliseen kommunikaatioon, vaan myös kulttuurimme tapojen ja meemien tärkein välittäjäaine.
Opetellessamme kakkos- tai kolmoskieltä meidän suuhun istutetaan sanoja, mutta ne ovat vain murunen osana kielen kulttuuria. Se rakentuu kielen koskettaessa ja kanavoidessa yksilöitä ja ryhmiä. Samaan kieleen rakentuu paikasta riippuen useita eri kulttuureita, jotka välittävät tapojaan erilaisin sanoin ja keinoin. Kun on kuullut tarpeeksi amerikanenglantia, niin brittiaksentin pelkästä kuulemisesta iskee pieni valloittajanpelko. Siinä ei ole kyse brittien nousemisesta maihin itärannikolla liittääkseen vanhat siirtomaat takaisin kuningattaren hellään huomaan, vaan kielen välittämä kulttuuri välittää tunteen erityisesti meille suomalaisille. Meidän on helppoa – jopa ymmärrettävää – pelätä vanhojen emomaiden valloittajien hyökkäystä itsenäistyneelle maaperällemme.
Kielen välityksellinen voima eri kulttuurien välillä muodostaa myös alustan sille, mitä me kutsumme monikulttuurisuudeksi. Sanat säilyvät ja kieli muuttuu käyttäjiensä näköiseksi, mutta niin kieli toimii. Ilman kieltämme maamme ei voi olla monikulttuurinen, sillä ilman suomea meillä ei ole sille alustaa. Toiset saattavat nähdä kulttuurimme katoamisen ja yhdistymisen hyvänä asiana, mutta se on täysin toinen keskustelunaihe. Minä näkisin sen painajaismaisena, eikä minulta edes ole koskaan kielletty oman kieleni puhumista. Se olisi vielä pahempi painajainen, ja monelle todellisuutta.
Täällä Puheenvuorossa rakastetaan englantia niin paljon, että kun halutaan siteerata Marxia, Voltairea tai vaikkapa Julius Caesaria, niin lainaus kirjoitaan englanniksi – se kun on aina vähän hienompaa kuin suomi : D
Ilmoita asiaton viesti
Kielen tehtävänä on ihmisten välisen kommunikoinnin ymmärtäminen vastavuoroisesti puhujalta kuulijalle.
Englanti on tassä suhteessa erinomainen nykyajan todellinen ja itseasiassa ainoa esperanto.
Kuinka monta kuvaavaa sanaa englannin kielellä on ja kuinka monta suomenkielisesti ?
Ilmoita asiaton viesti
Englanti ei ole esperanto, koska esperantoa ei toistaiseksi kukaan puhu äidinkielenään.
Äidinkieltään puhuva suomalainen on aina englanninkieltä puhuttaessa alistetussa asemassa, koska kieliryhmämme on niin etäällä muista kieliryhmistä. On muitakin alistetussa kieliasemassa olevia kansakuntia, esimerkiksi itänaapurimme.
Kieliongelmat aiheuttavat globaalisti suuria virheitä kielellisen väärinymmärryksen takia. Jos Esperanto joskus tulevaisuudessa olisi maailman laajuinen kansainvälinen käyttökieli,niin meidän suomalaisten ei tarvitsisi osata muuta, kuin äidinkieli ja Esperanto.
Ei tuhraantuisi aikaa niihin useisiin kieliin, joita tankkaamme vuosia, emmekä saavuta muuta vieraankielen tasoa, kuin tankeroasteen.
Ilmoita asiaton viesti
”Äidinkieltään puhuva suomalainen on aina englanninkieltä puhuttaessa alistetussa asemassa … .”
Olet oikeassa. Eräässä sveitsiläistutkimuksessa oli tutkittu ihmisten etenemistä sveitsiläisissä suuryrityksissä ja huomattu, että erinäisissä johtotason tehtävissä englantia äidinkielenään puhuvilla on yliedustus nimenomaan ripeämmän organisaatiossa etenemisen ansioista. Sen ajateltiin johtuvan siitä, kun firmojen virallinen kommunikaatiokieli on englanti, niin natiivipuhujilla on etulyöntiasema tuodessaan itseään ja ajatuksiaan esille. Tätä väitettä on toki vaikea pitävästi todentaa, mutta jos on istunut itse kokouksissa, huomaa että kaunopuheisuus on ei-natiiveilla puhujilla aika niukkaa. Helposti äidinkielenään englantia puhuva antaa itsestään terävämmän kuvan pelkästään kielitaitonsa ansioista ja pystyy ainakin näennäisesti houkuttelevampaan argumentointiin asiakysymyksistä.
Ilmoita asiaton viesti
.
Ilmoita asiaton viesti
Itse uskoisin englannin olevan myöskin tulevaisuudessa maailman yhteinen ”esperanto”…. Nyt se jo valloittaa maailmaa vauhdilla. Se on yleisin toinen vieras kieli kaikkialla….. Esperanto ei ottanut aikanaan tulta, mutta englanti on jo hyvää vauhtia ottanut sitä roolia itselleen…… Minusta se olisi hyvä asia. Jokaisen maan oma äidinkieli saisi vain vahvemman roolin, kun englantia osattaisiin joka puolella maailmaa vahvana toisena kielenä…. Sehän oli esperantokin alkuperäinen tarkoitus, että kaikilla mailla olisi vain yksi yhteinen vahva, hyvin osattu kieli…. Muut vieraat kielet jäisivät silloin syrjään, joten keskittyminen ja täydellinen oppiminen tähän ”englanti/esperantoon” olisi paras mahdollinen tulos jokaisessa maassa…. Sen ansiosta myöskin yhteisöllisyys ja ymmärrys muita maita kohtaan vahvistuisi. Kun kaikilla olisi yksi yhteinen lähes äidinkielen veroinen kielentaito.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi kappalejakojen puute, mutta kännyni ei tässä linkissä suostu rivinvaihtoon.
Ilmoita asiaton viesti
Kappalejaon puutteen annan anteeksi, mutta vähän askarruttaa mielipiteesi englanninkielen saattamiseksi maailman kieleksi. Eivät brititkään osaa kouluenglantia, vaa jorisevat omilla murteillaan Siis meidänkin pitäisi opetella no monet murteet.
Ilmoita asiaton viesti
Et sinäkään Hannu taida osata rauman- tai porinmurretta, mutta kukaan ei sitä sinulta edes odota:)
Ilmoita asiaton viesti
Viärest ääre ja vääri. Mnuu äidingiälen o Raumangiäl. Ei oll koera karvoihin gattomine.
Porimurttest mnää muistan bari värssy. Älä men Porin toril, siäl pistetä pärekori ja pers pistä horilori. Ei taida värssy olla Porin murretta, mutta kertoo paljon porilaisista.
Ilmoita asiaton viesti
Olen pohtinut, että luova ajattelu käy parhaiten omalla äidinkielellä. Kirjoitin aiheesta puheenvuoroon nelisen vuotta sitten ja sain viisaita kommentteja, joissa korostetiin myös laajan kielitaidon tuomaa rikkautta.
http://ollisaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/17441…
Ilmoita asiaton viesti
Olin kouluaikana ”kaksinkertaisesti puolikielinen” (dubbelt halvspråkig) ja tiedän kuinka tärkeä äidinkieli on. Siis nykyään tiedän.
Äidinkieli on se perusta, jolle ihminen rakentaa kaikki muut tieteet ja osaamiset.
Sitä voidaan verrata taloon: Sen suurempi fundamentti, perustus, sen suurempi talo on mahdollista rakentaa.
Olen viime viikkoina tutustunut tavis-ruotsalaisten puhekieleen: Se on köyhää ja tavisten kielenkäytössä vilisee virheitä. He eivät esimerkiksi näe eroa sanojen ’var?’ [missä] ja ’vart?’ [minne] välillä vaan käyttävät aivan yleisesti ’vart’-sanaa väärissä yhteyksissä.
Jokainen suomenkielinen, joka on kirjoittanut ruotsin kielen, tietää tämän eron. Epäilen, että vanhan keskikoulun käyneetkin ymmärtävät eron.
Ja tämä on vain yksi esimerkki.
Ja sitten tämä ”ämerikan kieli” jota voimalla ympätään ruotsin kieleen eikä edes yritetä löytää/kehittää vastaavia ruotsin kielen sanoja. Oma äidinkieltäni raiskataan meitä eroittavan meren molemmin puolin. Tarkoitan, ettei se ole hääppöistä Suomessakaan.
Suomea puhuvat suomalaiset voivat olla ylpeitä äidinkielestään, vaikkakin olen ollut huomavinaani, ettei tätä oikein sisäistetä.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Henry, minä olen ylpeä äidinkielestämme ja ylpeä myöskin siitä kovasta kielitaistelusta, mitä suomalaiset joutuivat käymään 1800-luvun puolivälistä vuosikymmeniä eteenkin päin.
Taistelu jo oppikoulujen saamisesta suomenkielisille oli kovan väännön takana, jota meidän ruotsinkielisemme kiivaasti vastustivat.
Ilmoita asiaton viesti
Käymme kielitaistelua joka päivä. Eräät voimat näivettävät opinahjojamme oikein urakalla – äidinkielestä riippumatta.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Tuo on kaikki aika höpsöä pohdintaa – siten kuin itse tulevan kehityksen näen.
Mikäli ihmiskunta aidosti selviytyy ja kehittyy, se tuottaa teknologialla keinot ymmärtää ketä tahansa, millä kielellä tahansa, koska tahansa. Ja tuo on vain alkua. Eikä se ole edes kaukana.
Se ei mm. tarkoita etteikö eri kieliä arvostettaisi, vaikka ne ymmärrettäisiin jatkossa teknologian kautta automaattisesti. Äidinkieli saa olla pitkään todella tärkeä osa ihmisille…. bonuksena vain ettet tarvitse opetella vuosia ymmärtääksesi toisen ihmisen äidinkieltä. Eikö se ole hyvä asia? Eikö se ole aivan fantastinen asia? Ihmiset ymmärtämässä toisiaan suoraan sitä varten kehitetyn teknologian kautta… Tuo tulevaisuus ei ole kaukana. Ymmärrän täysin että esim. monet kielinerot eivät pidä tulevaisuudesta, mutta se on mitä se on. Ja se tulevaisuus on jo tulossa luultavasti lapsillemme eikä vain lapsenlapsillemme.
Miettikää vaikka 80-lukua. Juuri kukaan sieltä ei olisi tajunnut miten tieto leviää pelkästään Internetin kauttakin vain parikymmentä vuotta eteenpäin. Kukaan ei tajunnut kännyköistä hevon höpölystä. Samoin kielillä ei ole erityistä merkitystä jatkossa, koska teknologia kääntää ne suoraan (enemmän ja vähemmän oikein… alussa tietenkin vähemmän onnistuneesti… tulevilla iteraatioilla aina paremmin.. lopulta niin hyvin ettei mm. tulkeille ole mitään tarvetta). Nuo kielien kääntämiseen tarvittavat välineet saa integroitua mihin tahansa sen jälkeen kun ne on kehitetty (ja ne ovat tulossa ja tuo kieliin liittyvä on vain pieni osa kaikesta). Säästyy reilusti aikaa ja energiaa, kun eri kieliä ei tarvitse opetella (ellei kyse ole esim. harrastuksesta, ja ”turhia” harrastuksiahan meillä on jo nyt loputtomiin…
saa ollakin).
——————————————————–
Tämä ei tarkoita lainkaan sitä, etteikö muita kieliä kannattaisi/voisi haluta oppia. Itsekin ajattelin alkaa ihan uusia Japanin ja/tai Venäjän opintoja – vaikka ne tulkattaisiinkin joskus viimeistään 20-vuoden päästä teknologian ansiosta suoraan päähäni automaattisesti ja paremmin kuin miten itse kykenisin kielien koukerot ymmärtämään. Ihmisellä on hyvä olla harrastuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo on miellyttävä ajatus. Ja luulen, tai lähinnä toivoisin, että ihmisille jäisi enemmän aikaa oppia muita tärkeitä taitoja enemmän kuin nyt…. Filososofiaa, ajattelukykynsä kehittämiseksi. Ja aikaa luovuuden-ja muiden elämäntaidon osa-alueiden kehittämiseen ym…. Mekaaninen, sanojen työläästä opettelusta ja toistelusta päästäisiin eroon, niin viisauskin kasvaisi:)
Ilmoita asiaton viesti
Informaatiota varmaan voidaan välittää erilaisilla merkkijärjestemillä yhä tarkemmin ja vivahteikkaimman.
Mutta pystytäänkö
1. Välittämään tunteita ?
2. Aitoon, syvälliseen vuorovaikutukseen ?
3. Luovuuteen ?
Englanninkielistyminen arjen vuorovaikutuksessa on oikeastaan enemmän teknologiaa kuin aitoa ilmaisua.
Osa yleisistä anglismeistahan on lyhenteitä, jotka on napattu englanninkielisestä some- ilmaisusta .
Sitten ovat tietenkin tiede- englannin ja mediaenglannin jargonit ja sisäpiirikielet.
Ilmoita asiaton viesti