Tekstiseikkailu Lähes sataprosenttisesti parratonta pohdintaa yhteiskunnasta.

Vihaan New Yorkia

Vain harva asia suututtaa enemmän kuin jalkojen välissä juoksevat torakat. Yksi ylitse kävelevä kiukunaihe on jalkojen välissä juoksevat rotat.

Nämä sekä monet muut maahan polkevat haasteet pilasivat suuressa arvossa pitämääni elinaikaa New Yorkissa, jonne muutin vuonna 2014 opiskelemaan elokuvatuotantoa. Vihaan New Yorkia, ja minulla on siihen monia syitä:

New York on suunnattoman likainen asukaskeskittymä Yhdysvaltain itärannikolla. Talvella meren läsnäolosta ei muistuttanut kaunis maisema Atlantille, vaan koko kehoa piiskaava kylmä tuuli. Aika-ajoin pohdin, että olivatko hollantilaiset uudisasukkaat täydessä ymmärryksessä ostaessaan Manhattanin saaren paikallisilta asukkailta 1600-luvulla. Silloin alkoi saaren kehittyminen nykyiseen muotoonsa, jota on syytä ihailla vain elokuvissa ja tv-sarjoissa omalta kotisohvalta. Kesällä kaupunki on niin kuuma, että ainoaksi vapaa-ajanvietteeksi jää toinen toistaan huonompien stand-up esitysten seuraaminen välttävästi toimivalla ilmastoinnilla siunatuissa baareissa, jotka ilmankierrosta huolimatta haisevat yhtä pahalta kuin niissä tarjoiltu ylihintainen olut.

New York ylpeilee useasti suurella ihmeellään: metro-järjestelmällä. Tätä sanailua voisi verrata siihen, että kirjoittaisin aikuisiällä ansioluettelooni 90-luvun suurista saavutuksistani Crash Bandicoot- videopelissä. Aikoinaan metrolinja on ollut aikansa suuria rakennusteknisiä suorituksia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tämän päivän New Yorkin julkinen liikenne toimisi; metrojärjestelmä on maailman maanalaisten Windows Vista, jonka kiskoilla juoksentelevat rotat kantavat mukanaan kosolti toinen toistaan epämiellyttävämpiä tauteja. Nykyään New Yorkin metro tunnetaankin enempi pizzaa ja avokadoa mussuttavista jyrsijöistään kuin toimintakyvystään. Metrossa joutuu kuitenkin viettämään työ- ja koulumatkojen vuoksi enemmän aikaa kuin ihmiselämälle olisi tarpeen; vietin monen muun paikallisen kanssaeläjän tavoin suuren osan New Yorkin vuosistani metrotunnelissa. Järjestelmää ylläpitävän MTA:n ja suomalaisen talvikunnossapidon pioneerin VR:n ainoa ero on se, että MTA ei tarvitse yllätyksiä toimiakseen huonosti.

Isoa mätää omenaa riivaavista riesoista halveksunta jättää ongelmana taakseen jopa torakat ja rotat, ja sitä New Yorkissa piisaa. Yhdysvaltain liberaali linnake katsoo inhoten kaupunginrajojen ulkopuolelle mittaillen lentomatkan kestoa suurimpiin kaupunkeihin, joista saattaa hyvällä lykyllä löytyä ripaus sivistystä ja demokraattien äänestäjiä. Kansalaiset uudelleenrakensivat poliittista identiteettiään varsinkin presidentinvaalien alla, jolloin pohjoismaalainen bernsteinilaisen pehmeän sosiaalidemokratian kasvattikaan ei saanut julki näkemyksiään hyvinvointiyhteiskunnan teknisestä suorituksesta edes kovimmille Bernie Sanders- kannattajille. Samalla kaiken inhimillisen käsityskyvyn ylittävät vuokrahinnat ja yleinen hintataso ajavat New Yorkin lähialueelta kaupunkilaisten pahimmat viholliset, nimittäin vähävaraiset.

Kaiken muun lisäksi New York lienee maailman ainoa paikka, jossa on hyvin todennäköistä päätyä Aku Ankan tai Mikki Hiiren ahdistelemiksi. Resepti tähän on selkeä; ensin on matkustettava yhteen tunnetun universumin irvokkaimmista paikoista, eli Times Squarelle. Löytäessäsi kadulta paikan, johon voit muutamaksi New Yorkin sekunniksi pysähtyä ilman uhkaa tönimisestä tai taskuvarkaista, niin valitse kaikista aukiolla pahaenteisesti vaeltavista maskottipuvuista se, jolta olet aina halunnut tutustua lähemmin. Suoritus viedään loppuun siten, että menet ottamaan yhteiskuvan maskotin kanssa, etkä maksa selfien ottamisesta maskotille ”vapaaehtoista” tippiä. Ainoa toivo on se, että paikalliset poliisivoimat pelastavat sinut vapaaehtoisuuden painolastin tuottamalta kivulta ja säryltä: http://www.nydailynews.com/new-york/manhattan/exclusive-times-square-che...

Vain toinen kaupunki tällä planeetalla kipuaa sietämättömyydessään samoille antipalkintosijoille New Yorkin kanssa: Helsinki. Tähän on selvä syy; sekä New York että Helsinki ovat olleet minulle kotikaupunkeja. Muutin takaisin Suomeen vuonna 2016, ja siitä lähtien olen ikävöinyt Yhdysvaltain itärannikon kylmää ja kuumaa rotantäyteistä, mutta minulle hyvin rakasta kaupunkia. Rakastan sekä Helsinkiä että New Yorkia, mutta se ei sulje ulkopuolelle kummankin asukaskeskittymän tuottamaa inhoa. Vain harva asia tuntuu niin hyvältä kuin käveleminen ulos JFK:n lentokentältä, johon varmasti osasyynä hermoratoja raskaasti kuormittava maahantulotarkastus tullimiehineen.

Ensirakkaus uutta kotipesää kohtaan kestää muutamia kuukausia, viha syntyy myöhemmin. Tähän vedoten en varauksetta luota matkakertomuksiin, joissa suitsutetaan uuden maan ja kaupungin täydellisyyttä verrattuna Suomeen kolmen kuukauden ”asumisen” jälkeen. Kaikessa on puolensa, ja viikko sitten rotta meinasi juosta jalkojeni välistä Helsingin Töölössä. Toisaalta Suomen kurinalaisessa yhteiskunnassa moni asia toimii, varsinkin aikataulujen kunnioitus ja internet. Kodin, uskonnon ja isänmaan kritisointi on kuitenkin tervettä; meidän suomalaisten on turha morkata itseämme saatikka toisiamme mielenpahoittamisesta. Niin kauan kuin kykenemme kitisemään kotiamme riivaavista vääryyksistä, niin tiedostamme jonkin olevan vinossa. Tällöin meillä on täydellinen mahdollisuus tehdä rakkaasta kodistamme parempi paikka, ja haukkua sitä lisää elämämme loppuun asti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Karttaa katsomalla selviää mikä New York City on: The Armpit of America.

Oho, hra Google väittää, että se olisi nykyään New Jersey.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

"Kodin, uskonnon ja isänmaan kritisointi on kuitenkin tervettä; meidän suomalaisten on turha morkata itseämme saatikka toisiamme mielenpahoittamisesta. Niin kauan kuin kykenemme kitisemään kotiamme riivaavista vääryyksistä, niin tiedostamme jonkin olevan vinossa. Tällöin meillä on täydellinen mahdollisuus tehdä rakkaasta kodistamme parempi paikka, ja haukkua sitä lisää elämämme loppuun asti."

Onhan tämä 'koti, uskonto ja isänmaa' jo arvoinaan menetetty mahdollisuus.

On selvää, mistä näkökulmasta maatamme katsellaan, heijasteet ovat rankasti muuttuneet.

Ihmiset eivät kitise, he vastustavat vääryyttä. Vääryyttä, jolla nyt hallituksemme toimii.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Juuri tähän sisältyvä paradoksi erottaa aidon ( isänmaan)rakkauden pelontäyteisestä yksiäänisestä alistumisesta.
Joka ei ole rakkautta vaan orjuutta. Kaikessa rakkaudessa.

Juha Hämäläinen

Oikea asenne. Ja tuntemukset menevät ylä- ja alamäkiä. Parhaita ja aitoja tunteita tuottavat viharakkaussuhteet. Muut ovat kypsymättömiä valheita.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

New York on nykyään siisti mesta.

Kun olin jenkeissä kesäduunissa vuonna 1978, niin New York oli aikamoinen Sodoma ja Ggomorra. Times Square ja 42nd Street pullisteli huumeita, lapsipornoa, prostituutiota y.m. Nykyään ne ovat keskiverto kansalaisen sallittuja alueita. Paremmaksi on selvästi muuttunut.

Mutta mitä niihin rottiin ja torakoihin tulee, niin niistä minulla on kosolti kokemusta ylellisestä paratiisista nimeltään Sun Shine State - Florida.

Olin työssä Tampassa ja kun faijani ei ollut Kone Oy:n omistaja, niin aika pienellä budjetilla piti kortteeri vuorata, kun viikkopalkka oli 106 dollaria. Vuokrasin asunnon valkoiselta köyhältä alueelta erään puutalon yläkerrasta. Matkaa konttorille oli kuutisen mailia ja sen "matkustin" fillarilla, Julkista liikennettä ei Tampassa ollut lainkaan.

Ei kuulosta pahalta, mutta kesällä siellä oli lämpötila aina yli 30 astetta yöt ja päivät ja ilmankosteus 90%. Firmassa piti pitää pukua ja kravattia. Aamulla vielä menetteli, mutta illalla kotiin ajaessani alkoi aina hirmuinen ukkosmyrsky puolivälissä matkaa ja kun saavuin kotiin olin pukuineni kuin uitettu rotta, hikinen ja ärtynyt. Kotioven avattuani aloin tappamaan torakoita ja joskus joku hiirikin juoksenteli keittiössä.

Se oli minun American Dream silloin.

Juha Hämäläinen

Noita on mukava muistella. Tarkemmin miettien ei aina ollut kivaa nuoruuden reissuissa. Onneksi muisti tyhjenee iän myötä ikävistä jutuista.

Mitä Nykiin tulee niin vaimoni on ihastunut kivikylään ja minä en. Koemme kylän täysin eri tavoin.

PS. Jutustasi sai koomisen käsityksen, että nykyään lapsiporno, prostituutio ja huumeet ovat sallittuja alueita keskivertoväelle.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuo PS-lauseesi tulkinta oli aika kaukaa haettu.;)

Juha Hämäläinen Vastaus kommenttiin #8
Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Juha Kuikan melleviä muisteluksia (kommentti) maailmalta on mukava lukea. Olin vähän myöhemmin eka kertaa Nykissä. Toista se se oli silloin.

Blogista:
Kun jutun otsikoksi laittaa "Vihaan ...", huomio on taattu. Hyvä pointti oli se, että matkakertomukset eivät kerro totuutta. Eivät. Kuten pariisilainen ystäväni aikoinaan totesi; "Sinä näet elämän täällä kuin elokuvissa". Oli oikeassa.

Voisiko olla, että kirjoittajalla on hieman ohut kosketuspinta tosielämään. Mailmassa on myös paikkoja, joissa "mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy". Kyl Nykissä sentää monet asiat toimi, torakatkin jopa Claremont Avenuela saakka vilistivät vilkkaasti.

Niin ja toinen hyvä pointti: "Tällöin meillä on täydellinen mahdollisuus tehdä rakkaasta kodistamme parempi paikka, ja haukkua sitä lisää elämämme loppuun asti."

Tuo tosin toteutuu esimerkiksi siten, että jalkautuu tosielämään vaikka jonkin kolmannen maailman kaupungin sivukujilla ja palaa ehjänä kotikuomilleen.

Kolmannen pointin jätän muille kommentoijille.

Ari Ohvo

Itselläni on kokemuksia New Yorkista vain JFK-lentokentältä. Siellä on hajotettu jo kolmesta matkalaukustani pyörät sisään (aina kun lensin JFK:n kautta). Eräänä kertana passini tarkastettiin seitsemään kertaan ennen kuin pääsin lentokoneeseen ja kun kysyin turvamieheltä missä on jokin terminaali ei turvamies osannut vastata. Piti kysyä koska missään ei ollut kylttejä tai ohjeistusta. Lopulta käveltyäni suunnilleen koko lentokentän päästä toiseen löysin sattumalta oikean terminaalin. JFK on myös aina tupaten täynnä ihmisiä ja vessaan joudut jonottamaan ainakin 20 min. Ehkä JFK on nykyään muuttunut, mutta koitan välttää kenttää henkeen ja vereen.

Rottien määrä Ameriikan suurkaupungeissa johtuu kuulemma hienosta keksinnöstä laittaa ruokajätteet silppurin kautta viemäriin. Rotat viemärissä popsivat kaiken syötäväksi kelpaavan ja lisääntyvät räjähdysmäisesti. On kyllä hölmöä laittaa ruokajätteet viemäriin ja mielestäni vielä hölmömpää on olla oppimatta virheistä ja jatkaa samalla tavalla.

Ari Ohvo

Kaikenlisäksi rikkinäistä laukkua ympäri lentokenttää hikisenä kantaessani (pyörät rikki) päässäni soi tämä biisi:

https://www.youtube.com/watch?v=5ww-pQynEDI

Käyttäjän JaakkoArra kuva
Jaakko Arra

Siis kai ne hollantilaiset toimi ihan täydessä ymmärryksessä, eiks ne ollu intiaaneja keiltä puuttui maanomistuksen käsite. Sori oli pakko :d

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Silloin kun siellä kävin, katsoin kartalta, kuinka etelässä se on verrattuna Eurooppaan ja aika tarkkaan Rooman korkeudelle osui. St Luis taas oli jossain Sisilian korkeudella. Paljon siistimmän näköinen kyllä. Vuosi oli 1997, silloin kun Garry Kasparov hävisi tietokoneelle, mutta ottelua piti seurata TV:n välityksellä viereisessä hotellissa. Suuri sininen maksoi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset